Oleelliset kielipohdinnat part. x

Haha, pitäisköhän ihan tosissaan alkaa arkistoida (ihan vaan itselleni muistutukseksi: "alkaa tehdä", ei "alkaa tekemään") noita Maikkarin linkkitekstihassuiluja :D Ehkä ei, mutta tässä nyt kuitenkin taas pari:

31.3. bongattua: "Raskaana olevan Snookin kuppikoko kasvaa kuhinalla, katso". Millaista on kuhinalla kasvaminen?

Kuhinasta tulee kyllä mieleen nopeasti vipeltävät muurahaiset joten ehkä tuo voisikin olla ihan käyttökelpoinen sana tuossa yhteydessä, vaikka kohina mulle kyllä tulisi ensimmäisenä mieleen.. Toisaalta: miksi kohina ylipäätään tarkoittaa nopeaa / nopeutta? Kohinasta tulee mieleen lähinnä aaltojen tai radion kohina, enkä nyt tiedä minkä verran niillä on nopeuden kanssa tekemistä..

6.4. havaittu: linkkitekstinä "Mies kadotti kenkänsä ja itsensä – soitti hätäkeskuksesta apua", jutun otsikko: "Poliisi etsii kylmissään olevaa miestä - soitti itse hätäkeskukseen". Pakko kyllä myöntää että voi tuon linkkitekstin oikeinkin ymmärtää, mutta itse ajattelin heti ensimmäisenä että kenkänsä ja itsensä kadottanut mies oli sisällä hätäkeskuksen tiloissa soittaessaan apua. Voisikohan tuossa käyttää elatiivin (-sta) sijasta ablatiivia (-lta), ts. sanoa "soitti hätäkeskukselta apua"? Sitten ei ainakaan voisi ymmärtää että henkilö olisi ollut hätäkeskuksella soittelemassa...

Ja itseasiassa tuon itse jutun otsikonkin voisi ymmärtää niin että poliisi oli se joka soitti hätäkeskukseen miestä etsiessään.. Ihmettelen kyllä muutenkin miksi niin lyhyt sana kuin "joka" on korvattu viivalla (mikä tuon viivan nimi tuossa yhteydessä on?). Linkkitekstissä se on ihan perusteltu, mutta tuo otsikko on ainakin meikäläisen makuun vain outo tuon viivan kanssa - eikä nelikirjaiminen sana kaiketi otsikkotekstiä olennaisesti pidentäisi.

~~

Lisäksi eräs ehkä maailman oleellisin asia jota tuli taas mietittyä eräänä päivänä: ruotsin eftermiddag ja englannin afternoon olisivat suoraan suomeksi käännettynä "jälkeenkeskipäivä(n)". Itseasiassa tällä kertaa on logiikka ainakin meikäläisen mielestä indo-euroopan puolella, iltapäivä kuulostaa mielestäni siltä että sen pitäisi olla noin klo. kuusi illalla tms., ei esim joskus kahden aikaan. Ilta tarkoittaa kuitenkin vähän myöhempää..

~~

Entä miksi täällä eräällä kurssilla meille opetettiin että Stockholm on suomeksi Tukholma koska suomessa ei voi sana alkaa kaksoiskonsonantilla? Pari päivää sitten kuitenkin tajusin että alkaahan Sveitsikin kaksoiskonsonantilla - onko v sitten "puolivokaali" jollainen kenties olisi sallittu konsonantin kanssa sanan alussakin?

~~

Ja onko suomessa (/ Suomessa) etunimiä jotka loppuisivat n-kirjaimeen? Tai itseasiassa tuon n:n tilalla voisi olla aika moni muukin konsonantti.. S-loppuisia löytyy ainakin Joonas, mutta suurin osa äkkiseltään mieleen tulevista on kyllä vokaaliloppuisia, vieläpä a:han loppuvia tarkalleen ottaen.. Mietin siis ihan "alkuperäisiä" suomalaisia nimiä, jotka ovat jo vuosikymmeniä löytyneet nimivalikoimista. Yleensähän monet nimet on kyllä alkuperältään jonkin muun maalaisia mutta kaipa nyt esimerkiksi vaikka Maijaa voi aika suomalaiseksi nimeksi sanoa (vaikka se tuleekin Mariasta joka taas tulee jostain melkoisen kaukaa).

~~

Entäs aprilli sitten. Monessa eurooppalaisessa kielessä on ihan loogista että ensimmäisenä päivänä huhtikuuta, The First of April, kiljutaan "April april", ja jotain silli-kuravesi-lorua perään (paitsi että Wikipedian mukaan suomalaiset taitaa ihan yksinään läträillä sen kuraveden kanssa). Mutta onkohan joskus aikoinaan sattunut pieni ymmärrysmoka tuota perinnettä Suomeen siirrettäessä - muiden kielten logiikan mukaan Suomessa pitäisi toivotella huhtikuuta eikä aprillia, am I right? Jep, kyllähän se aprilli nyt paljon paremmalta kuulostaa eikä kaikkea tarvitse aina niin kirjaimellisesti ottaa, mutta mietin vain että moniko suomalainen liittää aprillin samalla tavalla huhtikuuhun kuin esimerkiksi englantilaiset ja ruotsalaiset joilla on yksi ja sama sana aprillille ja huhtikuulle. Ja voisiko suomi olla missannut koko jutun pointin (olkoot nyt joku kiltti ja kertokoot että pointille on suomenkielinen vastine, jooko?!), joka muissa maissa voisi olla ollut ikäänkuin huhtikuun, ja kevään, alun "juhlistaminen" sen sijaan että tarkoitus olisi aina ollut vain pilailla toisten kustannuksella..

Opiskeluintoa!

Kun huomenna alkavan kurssin opettajalta tuli sähköpostia että "lukekaapa oppikirjan ensimmäinen kappale ja tehkää siihen liittyvät kuusi tehtävää ennen ensimmäistä tuntia" niin ajattelin että tämä kurssi ei ala eikä pääty iloisesti. Nyt oon kuitenkin vääntänyt noita tehtäviä jonkun aikaa ja ihan hauskojahan nää onkin! Vai lukeeko tätä joku jonka mielestä tämä ei olisi mielenkiintoista?! (Vissiin aika monikin, I know..)

Katsokaa nyt vaikka kahta vikaa tehtävää (aloitin niistä, ensimmäiset ei niin kiinnostaneet) jotka löytyy ihan lopusta! Jos päättelin ihan oikein niin "The women hit [PAST] the man" olisi Ayacucho Quechua -kielellä "Warmi runata dalirqaku". Onko hei vähän siistiä käsitellä tuollaisten ihmeellisten kielten kielioppia ja käyttää omaa pääkoppaa sen päättelyyn miten eri kielet toimii? No on siistiä, ainakin meikäläisen mielestä!

Viime jaksossa huipuinta oli esim. Ikean Annan kanssa puheleminen (opettaja totesikin että mahtaa tuon kehittäjillä olla mielenkiintoista lueskella esitettyjä kysymyksiä aina kun datalingvistiikan ryhmä on käynyt vähän testailemassa), kun piti luoda parserille säännöt ihan itse niin että se osasi niiden sääntöjen perusteella koota rakennepuut (strukturträd) oikein tietyille lauseille, ja itseasiassa lähes joka tunnilla päästiin testailemaan tai katselemaan jotain jännää. Ennen datalingvistiikan kurssia olin ihan varma etten tulisi tajuamaan hölkäsen pöläystä, mutta opettaja piti huolen että blonditkin pysyivät kärryillä eikä ollut yhtään tylsää tuntia koko kurssin aikana.

Hauskaa on muuten tuon Ikean Annan reagointi kun vertaa ruotsalaista ja suomalaista Annaa (löytyy siis suomenkielisen Ikean etusivulta vasemmasta alareunasta) keskenään. Kun suomalaiselle sanoo kohteliaisuuden niin vastaus on "Kiitos! Kuinka voisin palvella sinua IKEA-asioissa?". Kun ruotsalaiselle sanoo vastaavasti, saa vastaukseksi "Jag älskar komplimanger!" Kun kysyy osaako suomen Anna ruotsia, vastaus on "Osaan ja ymmärrän suomen kieltä ja sanavarastoni karttuu päivä päivältä", ruotsalaisen vastaava vastaus suomenkielentaitoa kysyttäessä on "Jag har inte besökt alla de nordiska länderna." Heipatessa suomalainen vastaa "Hei, hei! Nähdään taas", ruotsalainen taas "Hej då! Tack för att du tog dig tid att tala med mig." Jotkut jotka kokeili muitakin kieliä totesi että kaikkien maiden "Annat" käyttäytyy kyllä aika kansalaisuudelleen ominaisesti - ei tietysti ole yllätys kun maanmiehethän noiden parissa väkertävät.

Ja toinen hauska juttu: Cleverbot on eräs datalingvistinen sovellus jonka kanssa voi keskustella englanniksi, ja noista keskusteluista Cleverbot oppii uusia sanoja jne. Tällä videolla kaksi moista ohjelmaa on laitettu puhelemaan keskenään, varsin mielenkiintoinen keskustelu...

Joo, saa haukkua nörtiksi tai miksi vain, oon vaan ollut viimeaikoina niin innoissani opiskelusta (useimmiten tosin tasan niin pitkään kun ei ole ollut pakko tehdä jotain) että eipä meikäläistä moinen hetkauttaisi! ;) Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä että ihan sattumalta pölähdin oikealle alalle, vaikka en tiennyt lingvistiikasta oikeastaan muuta kuin että se liittyy kieliin ennen kuin aloin sitä opiskella.. Hehe, saas nähdä mikä on mielipiteeni sitten syksyllä kun koko syyslukukausi on pelkkää fonetiikkaa.....

Eikä tää opiskelu muuten ainakaan turhan rankkaakaan ole, luentoja on koko loppukevään ajan joka tiistai ja torstai kymmenestä kahteentoista + yhdestä kolmeen. Ja parina viikkona kevään aikana on vaan yhtenä päivänä luennot. Tietysti voi olla että meidän päänmenoksi on suunniteltu muutakin kivaa tehtävää kuin noita inlämningsuppgifteja ja ryhmätöitä luentojen lisäksi, itken niitä sitten..

Opiskelu- / työiloa teille mahdollisille lukijoillekin!

Kulttuurierojen häivähdys

Hyvää Marian ilmestyspäivää, eli näin ruotsalaisittain våffeldagia, joka on siis omistettu vohvelien syönnille. Mistäpä pepparkakans ja kanelbullens dagia juhlistava kansa ei keksisi syytä leivonnaisilla herkutteluun, onhan lussekatit Lucianpäivän olennaisimpia osia ja laskiaistiistain nimi on itseasiassa läskiäinen, fettisdag. Kuulemma våffeldagin nimi tulee siitä että joskus Marian ilmestyspäivää kutsuttiin vårfrudagiksi (koska Maria oli "vår fru", meidän rouvamme, tai kevään rouva, mutta veikkaan ensimmäistä) mutta väärin kuultuna se kuulostaa voffeldagilta ja tsädäm, siinäpä loistava syy käyttää yksi päivä enemmän vuodesta leivonnaisten herkutteluun!


Itse olen kuitenkin edelleen niin kulttuuriin sopeutumaton etten ole syönyt yhtäkään vohvelia tänään, vaan käyttänyt aikani kesätyöhakemusten rustaamiseen, saksankielisen kirjan lukemiseen, loppuviikosta olleiden psykolingvistiikan ryhmätyön / esitelmän + datalingvistiikan tentin aiheuttamien univelkojen poisnukkumiseen ja aurinkoisessa kevätsäässä ja +12 asteen lämpötilassa ulkoiluun.


Perjantaina "after tentanilla" eli baarissa varsin monen luokkalaiseni kanssa istuskellessa sain vahvistuksen luulolleni että Riika tosiaan on suositumpi risteilykohde ruotsalaisille kuin Suomi, ja kuulin kauhistelua niin siitä että Suomessa yliopistoihin on pääsykokeet kuin siitäkin että Suomessa on peliautomaatteja kaupoissa. En itseasiassa tuohon viimeisempään asiaan ollut koskaan täällä kiinnittänyt huomiota, mutta kun eräs Helsingissä käynyt luokkakaveri siitä mainitsi niin tajusin että eihän täällä tosiaan taida peliautomaatteja kaupoissa ollakaan - Suomessa ne on niin osa arkipäivää ettei osaa ajatellakaan että ne olisivat jotenkin huono asia esim. koukuttavuutensa takia. Mutta toisaalta, itse katselin joskus vissiin joulukuussa huuli pyöreänä ja silmät pullistellen kun T-banassa vastapäätäni istunut nainen kaivoi laukustaan nuuskarasian ihan arkipäiväisesti ilman piilottelun häivääkään.

Tiedä sitten kumpi on pahempi, peliautomaatit vai nuuska (julkisilla paikoilla)..


En ole ulkoiluttanut kameraani keittiötä pidemmällä piiiitkään aikaan, joten kuvituksena vähän kevät- / värifiilistelyä sisätiloista.

20.2. oli ensimmäinen päivä kuukausiin kun aamuaurinko taas paistoi huoneeseeni edes hetken, tällä viikolla se on herättänyt meikäläisen kuuden aikaan muutamanakin aamuna..

Keskipäiväkävely Östermalmilla

Jakson viimeinen oppitunti ennen ensi perjantain tenttiä oli tänään kymmenestä yhteentoista, minkä jälkeen kävin käppäilemässä Östermalmilla kun aurinko suvaitsi pitkästä aikaa paistaa kunnolla! Kuvat tulee tosin hyvin epämääräisessä järjestyksessä..



















Keskustan Gallerian-ostoskeskukseen avattiin muutama viikko sitten Media Markt, ja metrojen liukuportaissa olevissa MM:n mainoksissa luki esim. "Halvat hinnat ovat yhtä harvinaisia kuin koirankakka Östermalmilla." Oletin moisen mainoksen ekaa kertaa nähdessäni että se vastaisi todellisuutta, ts. että Östermalmilla, joka on siis Tukholman "parempiosaisten" kaupunginosaksi mielletty, ei todellakaan lojuisi koirien jälkeensä jättämiä pökäleitä ja siis Media Markt:n mainoksen pointti olisi se että halvat hinnat ovat yleensä harvinaisia mutta sieltä niitä kyllä löytyy. Mutta tänään tuolla käppöstellessäni totesin että en koko edeltäneen melkein kolmen kuukauden aikana ole törmännyt kaupungilla koirankakkaan yhtä usein kuin tänään! Ehkä mainoksen pointti olikin siis tavallaan käänteinen verrattuna siihen mitä ensin luulin: että halvat hinnat ovat nimenomaan Media Marktissa kaikkea muuta paitsi harvinaisia. Oli miten oli, päättelin että joko Östermalmilla asuu enemmän sen verran "hienostuneita" ihmisiä että he eivät koiriensa pökäleitä pois kadulta nouki, tai sitten siellä vaan on enemmän koiria muihin kaupunginosiin verrattuna. Tiedä siitäkään sitten..

Vika kuva vakio-turistityyliin Slussenilta:

Ainiin, OBS HUOM ACHTUNG! Huomenna, 9.12., vietetään Ruotsissa Pepparkakans dagia eli piparkakkupäivää! Ja lussekatteja myydään alennuksella niin marketeissa kuin kioskeissakin, näemmä liittyvät Lucianpäivään, jonka ruotsalaislähtöisyyttä en kieltämättä muistanutkaan ennen Wikipediaan päättynyttä Googlailuani. Ja julmustia näkyy kanssa kaupoissa niin pulloissa kuin tölkeissäkin, ehkä sitäkin pitäisi maistaa vielä kun ehtii.

Onpas muuten eläimellisiä nuo ruotsalaiset joulukuuherkut suomalaisella (väärällä?) taivutuksella höystettynä: katteja ja Musti! Hehe.

Käväisy Skatteverketin konttorilla

Kun mä nyt muutenkin olen viimeaikoina ollut niin ahkera hoitamaan asioita jotka olisi pitänyt hoitaa jo viikkoja sitten, niin päätin tänään jatkaa samalla linjalla ja taistelin itseni Skatteverketin konttoriin Sunbybergissä. Taistella-verbi siksi että ensin jouduin käymään helpohkon tahtojen taiston sen aivopuoliskoni kanssa joka sanoi että "siellä joutuu kuitenkin jonottamaan niin pitkään että paikka ehtii mennä kiinni ennen kuin saat asiasi hoidettua, kannattaa odottaa maanantaihin että voit mennä keskustan konttoriin joka on helpompi löytää" jne. Mutta oli helppoa olla järkevä ja mennä hoitamaan asia nyt, koska jos lykkäisin sitä maanantaihin ehtisin viikonloppuna keksimään kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ja maanantaina olisin koko päivän hyperventiloinnin partaalla kun miettisin vain tuota konttorissa käyntiä.

Toisekseen konttorille meno oli taistelua sen takia etten alkuun meinannut löytää koko paikkaa ja seikkailin siellä junaratatyömaan ympärillä päässäni kuva Google Mapsin antamasta kartasta, joka ei joko pitänytkään paikkaansa tai sitten tulin ulos T-bana-asemalta jostain oudosta oviaukosta. Kartan väärin muistaminen ei toki tule kysymykseenkään ;)

Mutta kun tupsahdin konttorin ovesta sisään (jonkin kohtalon oikun ansiosta vilkaistuani ylös juuri siinä vaiheessa kun olin noin metrin päässä Skatteverketin ovesta ja sen yllä roikkuvasta Skatteverketin kyltistä kuvitellessani jatkavani kävelyä vielä jonkin matkaa) ja seisoin silmät vissiin lautasen kokoisina oviaukolla yrittäen kuitenkin näyttää siltä että tiedän täydellisesti mitä tehdä ja miten toimia, tuli eräs varsin ystävällinen nainen kysymään tarvitsenko apua. Melkein vaistomaisesti vastasin "ei kiitos", kunnes tajusin että nyt apu kenties (..) olisikin tarpeen, toisin kuin esimerkiksi kenkäkaupoissa joissa joskus olen jopa mennyt ostamaan jotkut kokeilemani kengät ihan vaan sen takia että myyjä töllöttää vieressä enkä kehtaa sanoa etten sittenkään otakaan kenkiä - myyntitekniikka sekin.

Selitin siis ah-niin-kauniilla ruotsillani että olen muuttanut Suomesta ja plamplam, sain lapun täytettäväksi ja parin viikon päästä pitäisi postiluukusta (johon vihdoin viime viikolla sain nimeni, jee!) tipahtaa jonkinlainen lappu mistä pitäisi selvitä mun ruotsalainen personnummer! Jota ilman ei siis saa esimerkiksi hankittua kaupungin kirjastokorttia, osallistuttua kaupungin ryhmäliikuntoihin jne. Se on muuten varsin kätevä juttu toisesta pohjoismaasta Ruotsiin, tai kenties jopa mihin tahansa muuhun pohjoismaahan muutettaessa, että ei tarvitse hommata oleskelulupaa (uppehållstillstånd)! Helpottuu elämä huomattavasti, varsinkin tällaisten jotka kammoavat vierailuja kaikkiin vähänkin "virallisempiin" paikkoihin. Ja siis valtion kannalta mun käväisyni suurin tarkoitus oli se että nyt olen kirjoilla Ruotsissa, Suomen puolella tein muuttoilmoituksen joskus viime viikolla.

Oli muuten hassua tuolla Skatteverketissä kun siihen anomukseen tms. piti täyttää siviilisääty. Laitoin tietysti ogift, eli naimaton, ja kun nainen sitten siellä tiskin takana tarkasti sen mun paperin ja merkkasi johonkin toiseen paperiin tiedot ylös niin hän vielä varmisti asian: "Et siis ole naimisissa?" "En." "Etkä ole koskaan ollut naimisissa?" "Ööö, en." Oikeasti, Suomessa multa oltaisiin aikaisempien kokemusteni perusteella kysytty ennemmin että enhän varmasti ole väärentänyt passiin syntymävuottani, kun välillä ihmisillä on ongelmia hahmottaa että olen jopa jo täysi-ikäinen, ja täällä saa vastailla tuollaisiin kysymyksiin, hah! Tai ehkä vaan tosiaan näytin niin itsevarmuutta uhkuvalta ja siltä että olen äärimmäisen tottunut moisiin tilanteisiin että mua ei voinut uskoa näin nuoreksi ;) Tai sitten naamaani on alkanut ilmestyä ryppyjä joita en ole itse huomannut....

Mutta siis koko käväisy Skatteverkissä oli hyvin positiivinen kokemus, en pahemmin joutunut edes jonottamaan ja henkilökunta oli tosi ystävällistä ja oli todellakin aivan huippua että siellä oli noita henkilöitä joiden ainut tehtävä oli auttaa niitä jotka paikalle eksyneen näköisinä pölähtivät! Samanlaista palvelua Suomeen, kiitooos..

Ja koska tässä tuli ehkä jo ihan tarpeeksi tekstiä äärimmäisen jännittävästä, noin 20 minuuttia kestäneestä käväisystäni Skatteverketin konttorissa, totean lopuksi että kuvat on otettu tänään Skanstullsbronilta ja Södermalmilla.

vuoden yhdeksännettoista päivät

Tajusin tänään hassun asian.

Tasan yhdeksän kuukautta sitten, tammikuussa, olin koulun työharjoittelussa paikassa jossa olin jo pitkään haaveillut suorittavani harjoittelun - haave joka osoittautui todelliseksi virheeksi. Mutta jotain positiivista: tuota aikaa on hyvä muistella jos tekee mieli valittaa että onpa mulla ankea elämä tai kylmä asunto tai märät kengät! Kaikki on suhteellista. (Tuo mökki oli siis asuntoni 21 päivän ajan.)


Kahdeksan kuukautta sitten suoritin koulun työharjoittelua Kyproksella. Oli luultavasti lauantai ja kävin lämmittelemässä Limassolissa. (Oli VIRHE katsoa näitä kuvia nyt!)


Seitsemän kuukautta sitten olin edelleen onnellisesti Kyproksella. Onnellisesti vaikka ilmat eivät pahemmin olleet kuukauden takaisesta lämmenneetkään.


Kuusi kuukautta sitten olin takaisin Suomessa ja suoritin koulun työharjoittelua kotipaikkakunnallani. Ja räpsin kuvia enemmän tai vähemmän innokkaista lemmikeistämme..


Viisi kuukautta sitten nautiskelin elämästäni silloisella koulullani ja kävin pyörälenkillä Kemiön ihanilla pikkuteillä. Kaikki koulujutut dimissionia, siis päättäjäisiä, lukuunottamatta oli hoidettu.


Neljä kuukautta sitten olin Suomessa kotikotona ja odotin yli-innolla seuraavalla viikolla koittavaa lähtöä Islantiin kesätöihin. Eipä senkään lähdön kanssa tainnut olla paljoa viikkoa enempää varoitusaikaa..

Kolme kuukautta sitten tarkistin heti ensimmäisenä aamulla Helsingin yliopiston opiskelijavalinnat - en päässyt sisään, ja tulevaisuuteni oli taas ihan auki. Siitäkin huolimatta tuo päivä oli aivan loistava: esimerkiksi koska aurinko paistoi (se ei siis ollut mikään tavallisin ilmiö tuossa osassa Islantia) ja naapurin heppa oli varsonut yöllä!

Kaksi kuukautta sitten olin juuri tullut muutaman päivän reissusta pohjois-Islannista ja lähetin opiskelupaikkahakemuksen Tukholmaan.


Kuukausi sitten olin muuttanut Tukholmaan kaksi päivää aiemmin ja oli ensimmäinen opiskelupäiväni (kuva päivältä jona muutin Tukholmaan)!

Tänään on tämä päivä.

On se elämä jännää ja kivaa kun ei tiedä mitä se tuo tullessaan!

Alkuaskeleet

Eka koulupäivä oli mulle 19.09., iiks! Kurssit olivat siis pyörineet jo parisen viikkoa mutta rohkeasti jouduin maanantaina hyppäämään mukaan vaan. Oli muuten jotenkin hassua nousta metrossa yliopiston pysäkillä, tallustella opiskelijoiden virrassa yliopistolle ja löytää oikeat rakennukset ja paikat ja kuunnella ihanasti soivaa riikinruotsia parin viime vuoden aikana kuunnellun (mutta ei puhutun) suomenruotsin sijasta. Mutta kivaakin se oli, sain tarvittavat lippuset, lappuset ja huippuhienon yliopiston kortin hyvin nopsasti ja muistaakseni yhdeltä istuin ekaa kertaa yliopiston luentosalissa ja rustasin muistiinpanoja ruotsiksi sen minkä kerkisin (keritä lienee joku murresana, am I right? Ehtisin taitaisi olla enemmän standardikieltä..). Ja kyllä luennolla tuntui että ihan oikeaa alaa päädyin sattumalta lukemaan! Eikä kielikään pahalta tuntunut, enemmän ehkä suomenkielisellä luennolla olisi ollut oudompaa istua kun tosiaan viimeisen kahden vuoden ajan olivat lähes kaikki koulutunnut kuitenkin ruotsiksi.

Luennon lisäksi mua neuvottiin osallistumaan myös "ryhmäharjoitukseen", jonka aiheena oli vokaalit ja niiden kirjoittaminen niillä jännillä "äännekirjaimilla", mitä ne nyt sitten onkaan. Piti siis lähinnä kirjoittaa lauseita niin kuin ne äännetään, ja olin tietysti pihalla kuin lumiukko kesällä koska ne "äännekirjaimet" olisi pitänyt opetella etukäteen, eikä mulla siis tietenkään ollut niistä hajuakaan. Kuitenkin se kaksi tuntia meni yllättävän nopeasti suuresta tuskastani huolimatta, ja pyörin ennen kotiin menoa niin yliopistolla kuin kaupungillakin ihan vaan paikkoja ihmetellen.

Tuota maanantaina edeltävänä lauantainahan olin siis muuttanut Tukholmaan ja pienen aamushoppailun jälkeen vain järjestellyt uutta asuinhuonettani, ja sunnuntaina tutustuin vain kotini lähiseutuihin (& sen metsiin erityisesti!) kun en viitsinyt tuhlata rahojani metrolippuihin. Suunnittelin nimittäin maanantaina ostavani esim. Slussenista ladattavan SL Access -kortin ja lataavani siihen sitten kuukauden opiskelijalipun, mutta itseasiassa sainkin sen kortin ostettua & ladattua maanantaina heti ihan tuosta omalta pieneltä asemalta!

Eka viikko sujui muutenkin mukavasti, sateista kyllä oli mutta muuten oikein mukavaa, vietin paljon aikaa metroissa istuskellen koska se vaan on niin huippua! Ja tietty kaupungillakin tuli pyörittyä, lenkillä käytyä ja luennoilla istuttua. Kuitenkin ekan viikon lauantaina suuntasin Suomeen koska a) lukujärjestyksessä sattui olemaan seuraavan viikon lopulla tentti jonka suoritan keväällä koska aloitin opiskelut näin myöhään ja tuleva viikko muutenkin oli hyvin vähänluentoinen, b) en ollut ollut kotona sitten juhannusta edeltävän päivän jolloin lähdin Islantiin, c) halusin hakea vaatteita ja muuta tavaraa kotoa "kämpille". Suomessa vietin siis hyvin tarkalleen viikon mittaisen loman tv:tä töllötellen, neuloen, vähän ulkoillen, karjalanpiirakoita mussutellen ja muutenkin rentoutuen, oli kivaa! Ja välillä oli jopa niin tylsää että ehdin opiskellakin ja tein sitä ihan mielelläni jopa, vau!

Viime viikko oli siis ensimmäinen kokonainen viikkoni Tukholmassa. Maanantaina tutustuin kolmeen muuhun opiskelijaan koska meidän olisi tarkoitus tehdä ryhmätyö tässä syksyn mittaan, ja aika usein matkasin Felician kanssa T-Banalla keskustaan asti. Enhän mä nyt hirveästi yleensäkään puhu itselleni uusien ihmisten kanssa, joten yllätin välillä itsenikin sillä miten paljon uskalsin ruotsiksikin ihan höpistä! Vaikka monelle sekään ei välttämättä ole paljoa monen muun mittakaavassa, huomasin Islannissa että vaikka omasta mielestäni puhuin paljon monet muut kuitenkin sanoivat että olen tosi hiljainen :D

Viikko meni kivasti luennoilla käväistellessä ja ryhmätunneillakin tajusin ja opin tosi hyvin asioita, jee! Melkein joka päivä luentojen jälkeen oli pakko käydä edes vähän käppäilemässä kaupungilla, sääkin kun oli varsin suosiollinen koko viikon. Myrorna-kirppikset totesin muuten ihan huipuiksi paikoiksi, tein kivoja housulöytöjä takkia, laukkuja ja kenkiä etsiessäni :P Ja torstaina olin vihdoin ja viimein ahkera, opiskelin kotonakin! Välillä on nimittäin koulussa kyllä tullut fiilis että en osaa yhtään mitään, koska tässä jaksossa käsitellään kielioppia ja muut oppilaat tuntuu käyttävän termejä "adjektiiviattribuutti" yms. ihan ilman pienintäkään ongelmaa kun mä taas joudun koko ajan miettimään että mikäköhän hitsi sekin nyt on.. En ole koskaan ollut mikään kielioppifani, musta tärkeämpää on ollut osata käyttää kieltä kuin osata kaikki kielioppisäännöt. Mutta enää se ei taida riittää, hmph. Naama kirjaan siis vaan vähän ahkerammin ^.~

Lauantaina vietin kivan päivän pääasiassa kirppiksiä kierrellen ja vanhassa kaupungissa korvapuustia mompsien, sunnuntaina olin ahkera, iloitsin sitä että ruokakaupat on auki viikon jokaisena päivänä ja pyhitin aamupäivän sämpylöiden leipomiselle, iltapäivän lenkkeilylle!

Tiistaina 4.9. vietettiin muuten kansallista "korvapuustipäivää" (klik lisäinfoa varten)! Kymmeneltä alkaneella luennolla monen kourassa näkyi korvapuusti ja eräällekin henkilölle se oli kuulemma päivän kolmas moinen... Okei, ei tällainen perinne ole ollenkaan huono syy asua Ruotsissa :D