Jos joku jaksaa lukea tämän ja tämän ja jaksaa kaiken lisäksi ymmärtää mitä niissä sanotaan niin saa kertoa mullekin. Ainoa lohtuni on etten ole ryhmäläisistämme ainut jolla on vähän motivaatio hukassa.. Jäätiin eilen meidän neljän hengen ryhmätyöporukan kanssa aloittelemaan työtämme koululle luennon jälkeen, päätyen kuitenkin esimerkiksi googlailemaan romanien määrää Walesissa ynnä muuta yhtä oleellista. No, kateltiin me myös karttaa jossa on jänniä erivärisiä palloja ja todettiin että eihän meidän tarvii kirjoittaa siitä kuin viisi sivua. Lähteitä pitää tuon WALS:n lisäksi olla kaksi, mutta mepä löydettiin jo kolme: kartta, teksti ja Jumala. Ja tuohon kaikkeen meni kolme tuntia. Jjep...
Pitäneisiköhän pikkuhiljaa lähteä raahautumaan metroasemalle ja päivän ekalle ja ainoalle luennolle ihanan pitkän vapaan aamun & keskipäivän jälkeen?
// lisäys koulupäivän jälkeen: nyyh, Calle ei enää pidä meille yhtäkään gruppundervisningia tai muutakaan tuntia, tää kun oli tän jakson viimeinen gruppundervisning ja ensi jaksossa niitä pitää Marie :( C oli just niin loistavan rento ope, jos olisi kadulla vastaan kävellyt niin ei kyllä olisi arvannut että on töissä yliopistolla, köh. Ja vaikka hän nyt ei sinällään vitsikäs ollut niin jotkut hänen havaintonsa, ihan arkipäiväisesti ilmaistutkin, oli vaan niin loistavia että noilla tunneilla tuli kyllä viihdyttyä!
Alkujaksosta itseasiassa inhosin noita ryhmätuntijuttuja koska en vaan tajunnut mitään, mutta viime aikoina on alkanut tuntua että esim. sanojen sanaluokkajaot tulee jo aika itsestään ja muutenkin nyt käsitän sellaisetkin asiat mitkä vielä muutama viikko sitten oli turhauttavan vaikeita, jee! Ja tänään oli vieläpä erityisen kiva kaksituntinen joka lensi kuin siivillä kun päästiin leikkimään tällä (joka ei tosin toimi kunnolla kuin Internet Explorerilla, murh huoh)! Hih, olin tietysti ihan intona kun pääsin nörtteilemään, eli siis tekemään jotain missä olen edes jotenkuten hyvä...!
Päivän toinen ilonaihe oli kämpän ulko-ovella vastassa kun lähdin kiireellä vilistämään metrolle silloin päivällä: postimies oli tipsauttanut luukusta kirjeen Skatteverketiltä ja siellä komeili ruotsalainen personnummerini ja saatesanat "Skatteverket beslutar att folkbokföra dig som inflyttad till Sverige ..."! Askellukseni metroasemalle oli aika iloista kun luin tuota mukaan kaappaamaani kirjettä matkalla :)
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Sunnuntaijuttua
Kävin taas tänään yliopistolla - en vaan tosiaan malta pysyä poissa! No oikeasti kävin kyllä tulostamassa pari paperia, nimittäin tän jakson toisen kurssin (sen jolla luentoja on enemmän, kröh. Ja jonka tentti on ensi viikkoa seuraavalla viikolla, kröhkröh.) lukujärjestyksen ja inlämningsuppgiftin ohjeistuksen.
Samalla rohkenin räpsimään muutaman hyvin epämääräisen kuvan yliopiston sisätiloista puhelimellani. Sisälläkin oli kuitenkin sen verran porukkaa etten esim. pääkäytävistä kehdannut mitään räpsiä.. Joskus vielä kenties ;) Ja noi kuvat saa koko paikan näyttämään aika karsealta, hmph... Mutta mikään paikka jossa on noin hienot matot ei todellisuudessa voi olla karsea, eihän?
Käväisin toki myös keskustassa kun ilma oli niiiiin ihana! Täysin auringonpaiste, lämmintä yli kymmenen astetta, vähän tuulta... Ah, me likes!
Aasinsilta puhelimen kamerasta! Tässäpä kuva "melkein-kotikotikaupungistani" kun lentelin kotoa Helsinkiin "syyslomallani" jokin aika sitten.
Samalla rohkenin räpsimään muutaman hyvin epämääräisen kuvan yliopiston sisätiloista puhelimellani. Sisälläkin oli kuitenkin sen verran porukkaa etten esim. pääkäytävistä kehdannut mitään räpsiä.. Joskus vielä kenties ;) Ja noi kuvat saa koko paikan näyttämään aika karsealta, hmph... Mutta mikään paikka jossa on noin hienot matot ei todellisuudessa voi olla karsea, eihän?
Käväisin toki myös keskustassa kun ilma oli niiiiin ihana! Täysin auringonpaiste, lämmintä yli kymmenen astetta, vähän tuulta... Ah, me likes!
Aasinsilta puhelimen kamerasta! Tässäpä kuva "melkein-kotikotikaupungistani" kun lentelin kotoa Helsinkiin "syyslomallani" jokin aika sitten.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Kuvia kampukselta ja Gamla Stanista
Viime viikolla en millään saanut tarpeekseni koulusta, tai enemmänkin sen alueesta, joten sunnuntaina kävin räpsimässä kuvia kampukselta. Sisälle asti en kuitenkaan kehdannut mennä kuvailemaan, sen verran oli porukkaa siellä.. Pakko sanoa että tuollainen ihanan vehreä kampus on meikäläisen mieleen! Kyseessä on siis yliopiston pääkampus, Frescati, jossa toisella puolella on tilat luonnontieteille ja toisella puolella on sitten humanisteja, juristeja yms. Jos kiinnostaa niin kampusalueen kartta löytyy täältä :)
Yksi kampuksen monista ravintoloista.
Geovetenskapens hus
Etualalla jotain luonnontieteiden rakennuksia.
Aula Magna
"Humanistien" puoli kampuksesta.
Luonnontiedepuolta.
Bloms hus humanistien puolella
Skära Villan
Allhuset
Lantis
Södra huset jossa kaikki meikäläisen luennot yms. ovat tähän asti olleet.
T-banalta kohti Frescatin humanistipuolta ("tästä minä kipitän joka koulupäivä")
sama kuin yo ^^
Ja koska oli niin hieno ilma käväisin myös Gamla Stanissa nautiskelemassa niistä pikkuruisista kaduista ja ihanan värisistä rakennuksista. Kuninkaallisen linnan pihalla oli joku sotilaallinen soittojuttu menossa, ei haisuakaan miksi, mutta olinpahan paikalla!
Haha, vasta koneelta tätä kuvaa katsoessani tajusin että kyltissä lukee "Piiroinen showroom Sweden" :D
Yksi kampuksen monista ravintoloista.
Geovetenskapens hus
Etualalla jotain luonnontieteiden rakennuksia.
Aula Magna
"Humanistien" puoli kampuksesta.
Luonnontiedepuolta.
Bloms hus humanistien puolella
Skära Villan
Allhuset
Lantis
Södra huset jossa kaikki meikäläisen luennot yms. ovat tähän asti olleet.
T-banalta kohti Frescatin humanistipuolta ("tästä minä kipitän joka koulupäivä")
sama kuin yo ^^Ja koska oli niin hieno ilma käväisin myös Gamla Stanissa nautiskelemassa niistä pikkuruisista kaduista ja ihanan värisistä rakennuksista. Kuninkaallisen linnan pihalla oli joku sotilaallinen soittojuttu menossa, ei haisuakaan miksi, mutta olinpahan paikalla!
Haha, vasta koneelta tätä kuvaa katsoessani tajusin että kyltissä lukee "Piiroinen showroom Sweden" :D
perjantai 21. lokakuuta 2011
Käväisy Skatteverketin konttorilla
Kun mä nyt muutenkin olen viimeaikoina ollut niin ahkera hoitamaan asioita jotka olisi pitänyt hoitaa jo viikkoja sitten, niin päätin tänään jatkaa samalla linjalla ja taistelin itseni Skatteverketin konttoriin Sunbybergissä. Taistella-verbi siksi että ensin jouduin käymään helpohkon tahtojen taiston sen aivopuoliskoni kanssa joka sanoi että "siellä joutuu kuitenkin jonottamaan niin pitkään että paikka ehtii mennä kiinni ennen kuin saat asiasi hoidettua, kannattaa odottaa maanantaihin että voit mennä keskustan konttoriin joka on helpompi löytää" jne. Mutta oli helppoa olla järkevä ja mennä hoitamaan asia nyt, koska jos lykkäisin sitä maanantaihin ehtisin viikonloppuna keksimään kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ja maanantaina olisin koko päivän hyperventiloinnin partaalla kun miettisin vain tuota konttorissa käyntiä.
Toisekseen konttorille meno oli taistelua sen takia etten alkuun meinannut löytää koko paikkaa ja seikkailin siellä junaratatyömaan ympärillä päässäni kuva Google Mapsin antamasta kartasta, joka ei joko pitänytkään paikkaansa tai sitten tulin ulos T-bana-asemalta jostain oudosta oviaukosta. Kartan väärin muistaminen ei toki tule kysymykseenkään ;)
Mutta kun tupsahdin konttorin ovesta sisään (jonkin kohtalon oikun ansiosta vilkaistuani ylös juuri siinä vaiheessa kun olin noin metrin päässä Skatteverketin ovesta ja sen yllä roikkuvasta Skatteverketin kyltistä kuvitellessani jatkavani kävelyä vielä jonkin matkaa) ja seisoin silmät vissiin lautasen kokoisina oviaukolla yrittäen kuitenkin näyttää siltä että tiedän täydellisesti mitä tehdä ja miten toimia, tuli eräs varsin ystävällinen nainen kysymään tarvitsenko apua. Melkein vaistomaisesti vastasin "ei kiitos", kunnes tajusin että nyt apu kenties (..) olisikin tarpeen, toisin kuin esimerkiksi kenkäkaupoissa joissa joskus olen jopa mennyt ostamaan jotkut kokeilemani kengät ihan vaan sen takia että myyjä töllöttää vieressä enkä kehtaa sanoa etten sittenkään otakaan kenkiä - myyntitekniikka sekin.
Selitin siis ah-niin-kauniilla ruotsillani että olen muuttanut Suomesta ja plamplam, sain lapun täytettäväksi ja parin viikon päästä pitäisi postiluukusta (johon vihdoin viime viikolla sain nimeni, jee!) tipahtaa jonkinlainen lappu mistä pitäisi selvitä mun ruotsalainen personnummer! Jota ilman ei siis saa esimerkiksi hankittua kaupungin kirjastokorttia, osallistuttua kaupungin ryhmäliikuntoihin jne. Se on muuten varsin kätevä juttu toisesta pohjoismaasta Ruotsiin, tai kenties jopa mihin tahansa muuhun pohjoismaahan muutettaessa, että ei tarvitse hommata oleskelulupaa (uppehållstillstånd)! Helpottuu elämä huomattavasti, varsinkin tällaisten jotka kammoavat vierailuja kaikkiin vähänkin "virallisempiin" paikkoihin. Ja siis valtion kannalta mun käväisyni suurin tarkoitus oli se että nyt olen kirjoilla Ruotsissa, Suomen puolella tein muuttoilmoituksen joskus viime viikolla.
Oli muuten hassua tuolla Skatteverketissä kun siihen anomukseen tms. piti täyttää siviilisääty. Laitoin tietysti ogift, eli naimaton, ja kun nainen sitten siellä tiskin takana tarkasti sen mun paperin ja merkkasi johonkin toiseen paperiin tiedot ylös niin hän vielä varmisti asian: "Et siis ole naimisissa?" "En." "Etkä ole koskaan ollut naimisissa?" "Ööö, en." Oikeasti, Suomessa multa oltaisiin aikaisempien kokemusteni perusteella kysytty ennemmin että enhän varmasti ole väärentänyt passiin syntymävuottani, kun välillä ihmisillä on ongelmia hahmottaa että olen jopa jo täysi-ikäinen, ja täällä saa vastailla tuollaisiin kysymyksiin, hah! Tai ehkä vaan tosiaan näytin niin itsevarmuutta uhkuvalta ja siltä että olen äärimmäisen tottunut moisiin tilanteisiin että mua ei voinut uskoa näin nuoreksi ;) Tai sitten naamaani on alkanut ilmestyä ryppyjä joita en ole itse huomannut....
Mutta siis koko käväisy Skatteverkissä oli hyvin positiivinen kokemus, en pahemmin joutunut edes jonottamaan ja henkilökunta oli tosi ystävällistä ja oli todellakin aivan huippua että siellä oli noita henkilöitä joiden ainut tehtävä oli auttaa niitä jotka paikalle eksyneen näköisinä pölähtivät! Samanlaista palvelua Suomeen, kiitooos..
Ja koska tässä tuli ehkä jo ihan tarpeeksi tekstiä äärimmäisen jännittävästä, noin 20 minuuttia kestäneestä käväisystäni Skatteverketin konttorissa, totean lopuksi että kuvat on otettu tänään Skanstullsbronilta ja Södermalmilla.
Toisekseen konttorille meno oli taistelua sen takia etten alkuun meinannut löytää koko paikkaa ja seikkailin siellä junaratatyömaan ympärillä päässäni kuva Google Mapsin antamasta kartasta, joka ei joko pitänytkään paikkaansa tai sitten tulin ulos T-bana-asemalta jostain oudosta oviaukosta. Kartan väärin muistaminen ei toki tule kysymykseenkään ;)
Mutta kun tupsahdin konttorin ovesta sisään (jonkin kohtalon oikun ansiosta vilkaistuani ylös juuri siinä vaiheessa kun olin noin metrin päässä Skatteverketin ovesta ja sen yllä roikkuvasta Skatteverketin kyltistä kuvitellessani jatkavani kävelyä vielä jonkin matkaa) ja seisoin silmät vissiin lautasen kokoisina oviaukolla yrittäen kuitenkin näyttää siltä että tiedän täydellisesti mitä tehdä ja miten toimia, tuli eräs varsin ystävällinen nainen kysymään tarvitsenko apua. Melkein vaistomaisesti vastasin "ei kiitos", kunnes tajusin että nyt apu kenties (..) olisikin tarpeen, toisin kuin esimerkiksi kenkäkaupoissa joissa joskus olen jopa mennyt ostamaan jotkut kokeilemani kengät ihan vaan sen takia että myyjä töllöttää vieressä enkä kehtaa sanoa etten sittenkään otakaan kenkiä - myyntitekniikka sekin.
Selitin siis ah-niin-kauniilla ruotsillani että olen muuttanut Suomesta ja plamplam, sain lapun täytettäväksi ja parin viikon päästä pitäisi postiluukusta (johon vihdoin viime viikolla sain nimeni, jee!) tipahtaa jonkinlainen lappu mistä pitäisi selvitä mun ruotsalainen personnummer! Jota ilman ei siis saa esimerkiksi hankittua kaupungin kirjastokorttia, osallistuttua kaupungin ryhmäliikuntoihin jne. Se on muuten varsin kätevä juttu toisesta pohjoismaasta Ruotsiin, tai kenties jopa mihin tahansa muuhun pohjoismaahan muutettaessa, että ei tarvitse hommata oleskelulupaa (uppehållstillstånd)! Helpottuu elämä huomattavasti, varsinkin tällaisten jotka kammoavat vierailuja kaikkiin vähänkin "virallisempiin" paikkoihin. Ja siis valtion kannalta mun käväisyni suurin tarkoitus oli se että nyt olen kirjoilla Ruotsissa, Suomen puolella tein muuttoilmoituksen joskus viime viikolla.
Oli muuten hassua tuolla Skatteverketissä kun siihen anomukseen tms. piti täyttää siviilisääty. Laitoin tietysti ogift, eli naimaton, ja kun nainen sitten siellä tiskin takana tarkasti sen mun paperin ja merkkasi johonkin toiseen paperiin tiedot ylös niin hän vielä varmisti asian: "Et siis ole naimisissa?" "En." "Etkä ole koskaan ollut naimisissa?" "Ööö, en." Oikeasti, Suomessa multa oltaisiin aikaisempien kokemusteni perusteella kysytty ennemmin että enhän varmasti ole väärentänyt passiin syntymävuottani, kun välillä ihmisillä on ongelmia hahmottaa että olen jopa jo täysi-ikäinen, ja täällä saa vastailla tuollaisiin kysymyksiin, hah! Tai ehkä vaan tosiaan näytin niin itsevarmuutta uhkuvalta ja siltä että olen äärimmäisen tottunut moisiin tilanteisiin että mua ei voinut uskoa näin nuoreksi ;) Tai sitten naamaani on alkanut ilmestyä ryppyjä joita en ole itse huomannut....
Mutta siis koko käväisy Skatteverkissä oli hyvin positiivinen kokemus, en pahemmin joutunut edes jonottamaan ja henkilökunta oli tosi ystävällistä ja oli todellakin aivan huippua että siellä oli noita henkilöitä joiden ainut tehtävä oli auttaa niitä jotka paikalle eksyneen näköisinä pölähtivät! Samanlaista palvelua Suomeen, kiitooos..Ja koska tässä tuli ehkä jo ihan tarpeeksi tekstiä äärimmäisen jännittävästä, noin 20 minuuttia kestäneestä käväisystäni Skatteverketin konttorissa, totean lopuksi että kuvat on otettu tänään Skanstullsbronilta ja Södermalmilla.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
vuoden yhdeksännettoista päivät
Tajusin tänään hassun asian.
Tasan yhdeksän kuukautta sitten, tammikuussa, olin koulun työharjoittelussa paikassa jossa olin jo pitkään haaveillut suorittavani harjoittelun - haave joka osoittautui todelliseksi virheeksi. Mutta jotain positiivista: tuota aikaa on hyvä muistella jos tekee mieli valittaa että onpa mulla ankea elämä tai kylmä asunto tai märät kengät! Kaikki on suhteellista. (Tuo mökki oli siis asuntoni 21 päivän ajan.)
Kahdeksan kuukautta sitten suoritin koulun työharjoittelua Kyproksella. Oli luultavasti lauantai ja kävin lämmittelemässä Limassolissa. (Oli VIRHE katsoa näitä kuvia nyt!)
Seitsemän kuukautta sitten olin edelleen onnellisesti Kyproksella. Onnellisesti vaikka ilmat eivät pahemmin olleet kuukauden takaisesta lämmenneetkään.
Kuusi kuukautta sitten olin takaisin Suomessa ja suoritin koulun työharjoittelua kotipaikkakunnallani. Ja räpsin kuvia enemmän tai vähemmän innokkaista lemmikeistämme..
Viisi kuukautta sitten nautiskelin elämästäni silloisella koulullani ja kävin pyörälenkillä Kemiön ihanilla pikkuteillä. Kaikki koulujutut dimissionia, siis päättäjäisiä, lukuunottamatta oli hoidettu.
Neljä kuukautta sitten olin Suomessa kotikotona ja odotin yli-innolla seuraavalla viikolla koittavaa lähtöä Islantiin kesätöihin. Eipä senkään lähdön kanssa tainnut olla paljoa viikkoa enempää varoitusaikaa..
Kolme kuukautta sitten tarkistin heti ensimmäisenä aamulla Helsingin yliopiston opiskelijavalinnat - en päässyt sisään, ja tulevaisuuteni oli taas ihan auki. Siitäkin huolimatta tuo päivä oli aivan loistava: esimerkiksi koska aurinko paistoi (se ei siis ollut mikään tavallisin ilmiö tuossa osassa Islantia) ja naapurin heppa oli varsonut yöllä!
Kaksi kuukautta sitten olin juuri tullut muutaman päivän reissusta pohjois-Islannista ja lähetin opiskelupaikkahakemuksen Tukholmaan.
Kuukausi sitten olin muuttanut Tukholmaan kaksi päivää aiemmin ja oli ensimmäinen opiskelupäiväni (kuva päivältä jona muutin Tukholmaan)!
Tänään on tämä päivä.
On se elämä jännää ja kivaa kun ei tiedä mitä se tuo tullessaan!
Kaksi kuukautta sitten olin juuri tullut muutaman päivän reissusta pohjois-Islannista ja lähetin opiskelupaikkahakemuksen Tukholmaan.
Kuukausi sitten olin muuttanut Tukholmaan kaksi päivää aiemmin ja oli ensimmäinen opiskelupäiväni (kuva päivältä jona muutin Tukholmaan)!
Tänään on tämä päivä.
On se elämä jännää ja kivaa kun ei tiedä mitä se tuo tullessaan!
Opiskelu(motivaatio)sta
Huomenna edessä on suuri haaste... Yliopistolle pitäisi nimittäin suoriutua yhdeksäksi! Kyllä, minusta on tullut laiska enkä tältä istumalta kelpaisi yhdellekään navetalle (aamu)lomittajaksi vaikka sellaisiin töihin koulutus löytyykin. Mutta kun viimeisen neljän viikon aikana koulu on aina alkanut aikaisintaan kymmeneltä, olen niin tottunut siihen että saan selailla Dagens Nyheteriä rauhassa aamupalapöydässä..
Muutenkin opiskelutahti täällä on hyvin laiskistuttava. Tai ei ehkä tahti, koska asiasta uuteen siirrytään kyllä päivittäin eikä vanhoja juttuja pahemmin jälkikäteen muistella, mutta tuntimäärät eivät ole mitään ideaaleja tällaiselle olemattomalla itsekurilla siunatulle. Esimerkiksi tänään oli nimittäin tämän viikon pisin päivä: luento kymmenestä kahteentoista, tunnin ruokailu ja luento yhdestä kolmeen. Koko syyslukukauden pisin päivä on ainakin tämän hetken tietojen mukaan samanlainen, 2+2 -tuntinen. Muut päivät onkin sitten sellaisia kahden tunnin pyrähdyksiä opistolla. Että se niistä lukion opettajien "yliopistolla istutte sitten aamusta iltamyöhään luennoilla" -varoituksista, eheh.
Itse kyllä mieluumin istuisin luennoilla vaikka kahdeksasta neljään, kuten huonolla tuurilla joutui lukion tunneilla istumaan, kun ei omatoimisesta opiskelusta vain meinaa tulla mitään. Metrossa sentään tulee usein kirjoja katseltua, mutta se muistiinpanojen tekeminen sitten vähän jää.. Toisaalta, tänään tupsahti postista netin kautta käytettynä ostamani kaksi oppikirjaa ja viime viikolla ostin kampuksen käytettyjen kirjojen putiikista sen kolmannen tänä syksynä tarvittavan, joten nyt voin edes tehdä alleviivauksia kirjoihin metromatkoilla, jes!
Ja ehkä (toivottavasti!) vihdoin parin viikon päästä istun aivot höyryten nenä kirjassa kun 3.11. olisi meikäläisen eka tentti edessä.. Aiheena ruotsin kielioppi - "jee, hypin ilosta"! Varsinkin kun ei riitä että osaa erottaa lauseesta subjektin ja predikaatin ja muistaa mikä on adverbiaali. Mitä en muuten muistanut kurssin alkaessa, kielioppi ei ole koskaan ollut asia jota olisin pahemmin arvostanut ja innokkaasti opetellut, köh.
Tässä ne kaksi kirjaa jotka tänään postissa saapuivat, sen nelisen viikkoa opiskelun aloituksen jälkeen vaikka niitä olisi periaatteessa heti alusta asti tarvinnut:
Muutenkin opiskelutahti täällä on hyvin laiskistuttava. Tai ei ehkä tahti, koska asiasta uuteen siirrytään kyllä päivittäin eikä vanhoja juttuja pahemmin jälkikäteen muistella, mutta tuntimäärät eivät ole mitään ideaaleja tällaiselle olemattomalla itsekurilla siunatulle. Esimerkiksi tänään oli nimittäin tämän viikon pisin päivä: luento kymmenestä kahteentoista, tunnin ruokailu ja luento yhdestä kolmeen. Koko syyslukukauden pisin päivä on ainakin tämän hetken tietojen mukaan samanlainen, 2+2 -tuntinen. Muut päivät onkin sitten sellaisia kahden tunnin pyrähdyksiä opistolla. Että se niistä lukion opettajien "yliopistolla istutte sitten aamusta iltamyöhään luennoilla" -varoituksista, eheh.
Itse kyllä mieluumin istuisin luennoilla vaikka kahdeksasta neljään, kuten huonolla tuurilla joutui lukion tunneilla istumaan, kun ei omatoimisesta opiskelusta vain meinaa tulla mitään. Metrossa sentään tulee usein kirjoja katseltua, mutta se muistiinpanojen tekeminen sitten vähän jää.. Toisaalta, tänään tupsahti postista netin kautta käytettynä ostamani kaksi oppikirjaa ja viime viikolla ostin kampuksen käytettyjen kirjojen putiikista sen kolmannen tänä syksynä tarvittavan, joten nyt voin edes tehdä alleviivauksia kirjoihin metromatkoilla, jes!
Ja ehkä (toivottavasti!) vihdoin parin viikon päästä istun aivot höyryten nenä kirjassa kun 3.11. olisi meikäläisen eka tentti edessä.. Aiheena ruotsin kielioppi - "jee, hypin ilosta"! Varsinkin kun ei riitä että osaa erottaa lauseesta subjektin ja predikaatin ja muistaa mikä on adverbiaali. Mitä en muuten muistanut kurssin alkaessa, kielioppi ei ole koskaan ollut asia jota olisin pahemmin arvostanut ja innokkaasti opetellut, köh.
Tässä ne kaksi kirjaa jotka tänään postissa saapuivat, sen nelisen viikkoa opiskelun aloituksen jälkeen vaikka niitä olisi periaatteessa heti alusta asti tarvinnut:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)