Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupungilla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupungilla. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivästä vähän jälkikäteen

Meikäläisen itsenäisyyspäivään ei pahemmin mitään suomalaista liittynyt. Illalla käväisin sentään Iltalehden sivulta (onks tää nyt sitä kiellettyä piilomainontaa blogissa?) katsastamassa parit mielenkiintoisimmat otsikot ja kuvat, mutta siihenpä se sitten jäi. Anteeksi isänmaalaise(ma?)ttomuuteni ja se etten osaa taivuttaa sanoja oikein.


Mutta siis tiistaista.. Koulussa istuin yhdestä kolmeen opiskelemassa juttua nimeltä "distinktiva särdrag" ja typologiaa. Käväistyäni kotona syömässä lähdin neljäksi kaupungille, jossa tapasin latvialaisen, Tukholmassa kandiaan loppuun tekevän Lauman (tai siis tehneen, hän lähti tänään takaisin Latviaan).

Luulisi että olisin varovainen latvialaisten suhteen, olihan alla olevassa kuvassa esiintyvä huoneeni heinäkuinen joulukoristelu Islannissa kanssani työskennelleen latvialaisen Haritan tekosia sillä välin kun itse olin pitkässä iltavuorossa, krhm.. Mutta ei, tapasin Lauman ekan kerran joskus viikkoja sitten kun käytiin koululla katsomassa Så som i himmelen -leffa (jonka näin ekan kerran lukion harvinaisen tuskaisella koulukohtaisella ruotsinkurssilla), viime viikolla käytiin katsomassa niin ikään koululla Flickan som lekte med elden -leffa ja itsenäisyyspäivänämme oli vuorossa Luftslottet som sprängdes.
Islannista heinäkuulta siis ^^

Mutta, sen sijaan että olisimme käyneet ennen leffaa teellä tai Gamla Stanin Stortorgetin joulumarkkinoilla kuten aiemmilla kerroilla, menimmekin luistelemaan! Idea oli Lauman ja suhtauduin siihen tietyllä varauksella, mutta sehän oli aivan huippukivaa! Kungsträdgårdenista löytyy siis luistinrata, ei mikään hirmuisen iso tai loistavalla jäällä varustettu mutta jonkinlainen kuitenkin, ja luistimet saa vuokrattua 50 kruunun hintaan - tai 20 kruunulla jos on alle 20-vuotias (tai näyttää sellaiselta). Jos on omat luistimet mukana niin luistelemaan saa mennä ilmaiseksi! Ja ratahan on auki netin mukaan johonkin maaliskuulle asti.

En ole muistaakseni koskaan tykännyt koulussa luistelemisesta mitenkään kauheasti, yhtenä syynä kenties se että en ole mikään suoranainen luistelijalahjakkuus, eikä minusta sellaista olisi voinut tullakaan kun pelkäsin aikoinani kaatumista ja samalla itseni nolaamista sen verran. Mutta tuolla turistien keskellä tunsin itseni jopa niin hyväksi että uskaltauduin kokeilemaan sirklaustakin hitusen, tosin heikohkolla lopputuloksella mutta fiiliksellä että jos vähän enemmän harjoittelisin niin eiköhän se alkaisi sujua.. Oli siellä tietysti joitain ihan tosi tosi hyviäkin luistelijoia, mutta kun suurin osa oli kuitenkin ei-selvästikään-niin-kokeneita, niin ei tarvinnut mokaamista pelätä :)

Ja vaikka kesällä opin että Latviassa opetetaan koulussa aika samoja asioita kuin Suomessakin, niin luisteluapa ei ainakaan Riikassa opeteta kouluissa! Lauma ihmetteli että missä olen oppinut luistelemaan niin hyvin, kröhkröh, ja oli entistä enemmän ihmeissään kun kuuli että Suomessa melkeinpä ainoat liikuntalajit joita kouluissa talvella harjoitetaan lämpötilan ollessa vähemmän (vai enemmän, miten tää logiikka nyt menee?) kuin 20 pakkasastetta, ovat hiihto ja luistelu. Tosin itseasiassa kun nyt miettii niin onkohan Suomessakaan isoissa kaupungeissa nää ulkolajit niin yleisiä kuin korves maaseudulla? Tuskinpa ainakaan monella helsinkiläiskoululla on omaa jää"kaukaloa" pihassa kuten eräälläkin kuudenkymmenen oppilaan ala-asteella Itä-Suomessa ^___^


Sellainen hauska itsenäisyyspäivä oli siis mulla tänä vuonna, Millennium-leffoista tosin kaksi ensimmäistä ovat mielestäni parempia kuin tuo viimeinen! Ja kyllä, tykkään noista enemmän kuin suomalaisista filmeistä. Vaikka ovatkin, eh, väkivaltaisia, on nuo kuitenkin hienosti tehty.

Noissa kahdessa kuvassa maanantai-iltana (5.12.) satanutta, keskiviikkoaamuna pois sulanutta ensilunta.

torstai 8. joulukuuta 2011

Keskipäiväkävely Östermalmilla

Jakson viimeinen oppitunti ennen ensi perjantain tenttiä oli tänään kymmenestä yhteentoista, minkä jälkeen kävin käppäilemässä Östermalmilla kun aurinko suvaitsi pitkästä aikaa paistaa kunnolla! Kuvat tulee tosin hyvin epämääräisessä järjestyksessä..



















Keskustan Gallerian-ostoskeskukseen avattiin muutama viikko sitten Media Markt, ja metrojen liukuportaissa olevissa MM:n mainoksissa luki esim. "Halvat hinnat ovat yhtä harvinaisia kuin koirankakka Östermalmilla." Oletin moisen mainoksen ekaa kertaa nähdessäni että se vastaisi todellisuutta, ts. että Östermalmilla, joka on siis Tukholman "parempiosaisten" kaupunginosaksi mielletty, ei todellakaan lojuisi koirien jälkeensä jättämiä pökäleitä ja siis Media Markt:n mainoksen pointti olisi se että halvat hinnat ovat yleensä harvinaisia mutta sieltä niitä kyllä löytyy. Mutta tänään tuolla käppöstellessäni totesin että en koko edeltäneen melkein kolmen kuukauden aikana ole törmännyt kaupungilla koirankakkaan yhtä usein kuin tänään! Ehkä mainoksen pointti olikin siis tavallaan käänteinen verrattuna siihen mitä ensin luulin: että halvat hinnat ovat nimenomaan Media Marktissa kaikkea muuta paitsi harvinaisia. Oli miten oli, päättelin että joko Östermalmilla asuu enemmän sen verran "hienostuneita" ihmisiä että he eivät koiriensa pökäleitä pois kadulta nouki, tai sitten siellä vaan on enemmän koiria muihin kaupunginosiin verrattuna. Tiedä siitäkään sitten..

Vika kuva vakio-turistityyliin Slussenilta:

Ainiin, OBS HUOM ACHTUNG! Huomenna, 9.12., vietetään Ruotsissa Pepparkakans dagia eli piparkakkupäivää! Ja lussekatteja myydään alennuksella niin marketeissa kuin kioskeissakin, näemmä liittyvät Lucianpäivään, jonka ruotsalaislähtöisyyttä en kieltämättä muistanutkaan ennen Wikipediaan päättynyttä Googlailuani. Ja julmustia näkyy kanssa kaupoissa niin pulloissa kuin tölkeissäkin, ehkä sitäkin pitäisi maistaa vielä kun ehtii.

Onpas muuten eläimellisiä nuo ruotsalaiset joulukuuherkut suomalaisella (väärällä?) taivutuksella höystettynä: katteja ja Musti! Hehe.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kaikenlaista sekalaista

En muistaakseni ole koskaan ollut onnettaren suuri lempilapsi alennusmyyntien aikoihin, mutta nyt viikonloppuna sattui kohdalleni loistava aleostosonni vaikkei edes ole mikään yleinen ale-aika!

Lauantaina löysin Dinskosta alunperin 499kr eli 55€ (Suomessa pohjaan lätkäistyn tarran perusteella 59€, hah) maksaneet kengät, joita koristi pinkki hintalappu numeroin 299kr. Nuo kengät olivat siis monien muiden tavoin alehyllyssä joka lupaili 50% alennusta, joten päättelin että tuo 299kr on se alennettu hinta. Mutta ei, kassalla myyjä (joka oli harvinaisen yrmeä siihen verrattuna mihin olen täällä tottunut) otti vielä puolet tuosta hinnasta pois, joten loppuhinnaksi kengille jäi noin 150kr eli 16,50€. Jäin ihmettelemään että olikohan tuo ihan tarkoitus vai myyjän vahinko, mutta mulle kelpaa! Ja äitiä ilahduttanee se että nuo kengät ovat enemmän talvikenkämäiset kuin yhdetkään kenkäni sitten ala-asteen ;)

Toinen sisäistä hihkuntaa aiheuttanut ale-ostokseni on Stadiumista ostettu Everestin violetti toppatakki hintaan 449kr eli 50€ normaalihinnan ollessa euroina 89€ (mutta Suomen hinta on lapun mukaan kuitenkin vain 79€). Yleensähän ei täältä ainakaan irtoa Everestin (toppa)takkeja alle satasen, mutta minäpä lyhyenä suunnistin lasten osastolle, jossa hinnat luonnollisesti on alhaisemmat yleensäkin, ja siellä nimeäni kiljui ihanan violetti takki punaisen ale-hintalappunsa kera. Olisi siellä kyllä ollut monta muutakin ihanaa takkia, niin tyttöjen kuin poikienkin puolella, mutta tuo oli eniten sellainen jossa ajattelin ettei tulisi liian värikäs olo. Takissa killuva hintalappu tosin näyttää ale-hinnaksi 499kr, mutta koska kauppa lupaili kaikille kanta-asiakkaille 10% alennusta kaikista ostoksista päätin samalla liittyä kanta-asiakkaaksi - en siis ihan vaan ainoastaan saadakseni alennusta tuosta takista vaan ajattelin myös että voihan se olla hyödyllistä tulevaisuudenkin kannalta..



Aikuisten ulkovaatteissa mua todellakin ottaa päähän se että värivalikoima on yleensä maksimissaan musta-valkoinen-harmaa-vihreä-punainen-sininen. Ihan kuin muita, paljon ihanempia, värejä ei olisi olemassakaan! Sitä paitsi naisten takit lähes aina rajoittaa mun käsien liikuttelua jos ovat muuten sopivia, mutta tämä 164 senttisille lapsille tarkoitettu takki istuu ihan loistavasti! Jotain iloa siitäkin että kuulun 161-senttisten kerhoon!


Siinäpä mun viikonlopun tapahtumat pääpiirteittäin, tosin kävin myös lauantaina palauttamassa yhden kirjan koulun kirjastoon ja hihkuin sielläkin sisäisesti ilosta kun löysin islannin itseopiskelukirjan!! Josko laukkuani koristava "ég tala ekki íslensku" -lause ei pitäisikään paikkaansa enää kohta? ^____^ Tai no ei se pidä täysin paikkaansa nytkään, osaanhan sentään kiittää ruoasta ja sanoa heippa islanniksi, sekä lausua Vatnajökullin oikeaoppisesti tyyliin "vahtnajökutl"!


Perjantaina olin hyvinkin kulturelli ja kävin katsomassa Stockholm Filmfestivalin ohjelmistoon kuuluvan kiinalaisen leffan "Honey PuPu". En tiedä oliko se nyt sitten hyvä, ehkä vähän kliseinen osittain ja toisaalta hyvin sekava, mutta ihana tunnelma siinä oli! Ja yleensä mulle leffoissa tunnelmat ja äänet on tärkeämpiä kuin juoni, hehe. Voin tykätä tosi paljon leffasta jonka juonesta en muista mitään mutta jotain yksittäisiä, tunnelmaltaan tietynlaisia pätkiä ja hienosti kuvattuja kohtauksia sitäkin paremmin.

Tää viikko on kyllä muuten vain kadonnut jonnekin marraskuiseen harmauteen.. Fonetiikka-kurssin meikäläiselle ennen tuntematon opettaja on osoittautunut hauskaksi tapaukseksi Harry Potter -laseineen ja keskiviikkona tuli naurettua tunneilla ekstrasti kun yritettiin saada äännettyä erilaisia äänteitä, maanantaina taas tuskailtiin kun yritettiin tajuta jotain äänihuulten yms. rakenteesta ja tavattiin kieltä liikuttelevien lihasten nimiä. Niin ja perjantaina saatiin edellisen kurssin tentit takaisin ja pääsin läpi, enkä edes huonoimmalla arvosanalla! Jee, oli kyllä hippusen iloa ilmassa itseni kohdalla!



Tajusin muuten tuossa yksi päivä ihmetellä sitä miksi opettajat lukiossa aina jaksoivat muistuttaa että istumme koulussa monta tuntia ja myöhään ja kirjoitamme käsi krampaten aineita ja esseitä ja muistiinpanoja kalvosulkeisista (tai siis eihän meidän koulussa mitään kalvoja käytetty vaan mediatykkejä, mutta mediatykkisulkeiset vaan kuulostaa vähän typerältä. Tai ehkä turhan modernilta?) jotta tottuisimme siihen millaista yliopistossa on. Lukioaikani ei siis todellakaan valmistanut odottamaan nykyisiä kahden tunnin koulupäiviä tai sitä että luennoilla ei tarvitse rustata muistiinpanoja käsi vääränä, koska luennoitsijat lataavat PowerPointit nettiin.

Ja se tentti. Jos olisin lukenut vähän ahkerammin eikä mun olisi tarvinnut välillä arvailla mitä mikäkin termi tarkoittaa / mitä kysymyksessä oikeastaan kysytään, olisi se ollut ihan lasten leikkiä! Pisimmillään vastaustilaa yhteen kysymykseen oli kuusi riviä, ja kokeen ohjeistuksessa oikein kirjoitettiin että olisi kiva jos vastaukset eivät ylittäisi niille varattua tilaa. Noiden "esseekysymysten" lisäksi siellä oli 1X2-veikkaustehtävä, vähän viivojen piirtelyä, lauseiden keksintää ja muuta mikä muistutti pelottavasti ammattikoulun kokeista... Jos siis olisin valmistautunut yhtä paljon kuin tämä teksti antaa ymmärtää, ja vaikka edes avannut kaikki kurssikirjat jossain kurssin vaiheessa, olisin luultavasti voinut poistua tenttisalista ilman huolenhäivää siitä pitäisikö tentti kenties uusia vai ei - lukioaikainen "opiskelumetodini" ei selvästikään ole pettänyt minua vielä. Mutta aika huimasti edistyin omasta mielestäni kurssin aikana kuitenkin, koska juuri eilen laukkuni sisältöä siivoillessani löysin jotain kurssin alussa tehtyjä lappuja joihin olin kirjoittanut esim. "adverbi = ?". Ja nythän nuo kaikki kurssin opit voi toki unohtaa kun tentti ja kurssi on ohi, hehe ;)

(en tiennyt mitä "rekursivitet" on mutta tulipa käytettyä loistavaa päättely- ja arvauskykyäni ja saatua täydet pisteet tuosta kohdasta)

Taidanpa lopettaa tämän äärimmäisen sekalaisen, aiheesta toiseen villiintyneen kengurun lailla loikkivan tekstini tähän. Mukaan on ripoteltu kuvia yliopistolta 29.10. (enää ei siis valitettavasti ole noin syksylehtistä), tentistäni köh, Norrmalmilta ilta-aikaan.. Yhtä sekalaisia kuvia kuin on tekstikin, siis ;)

lauantai 22. lokakuuta 2011

Kuvia kampukselta ja Gamla Stanista

Viime viikolla en millään saanut tarpeekseni koulusta, tai enemmänkin sen alueesta, joten sunnuntaina kävin räpsimässä kuvia kampukselta. Sisälle asti en kuitenkaan kehdannut mennä kuvailemaan, sen verran oli porukkaa siellä.. Pakko sanoa että tuollainen ihanan vehreä kampus on meikäläisen mieleen! Kyseessä on siis yliopiston pääkampus, Frescati, jossa toisella puolella on tilat luonnontieteille ja toisella puolella on sitten humanisteja, juristeja yms. Jos kiinnostaa niin kampusalueen kartta löytyy täältä :)

Yksi kampuksen monista ravintoloista.

Geovetenskapens hus

Etualalla jotain luonnontieteiden rakennuksia.

Aula Magna
"Humanistien" puoli kampuksesta.


Luonnontiedepuolta.


Bloms hus humanistien puolella

Skära Villan

Allhuset

Lantis

Södra huset jossa kaikki meikäläisen luennot yms. ovat tähän asti olleet.

T-banalta kohti Frescatin humanistipuolta ("tästä minä kipitän joka koulupäivä")

sama kuin yo ^^


Ja koska oli niin hieno ilma käväisin myös Gamla Stanissa nautiskelemassa niistä pikkuruisista kaduista ja ihanan värisistä rakennuksista. Kuninkaallisen linnan pihalla oli joku sotilaallinen soittojuttu menossa, ei haisuakaan miksi, mutta olinpahan paikalla!




Haha, vasta koneelta tätä kuvaa katsoessani tajusin että kyltissä lukee "Piiroinen showroom Sweden" :D