Ahkeraa opiskelua, eh

Jos joku jaksaa lukea tämän ja tämän ja jaksaa kaiken lisäksi ymmärtää mitä niissä sanotaan niin saa kertoa mullekin. Ainoa lohtuni on etten ole ryhmäläisistämme ainut jolla on vähän motivaatio hukassa.. Jäätiin eilen meidän neljän hengen ryhmätyöporukan kanssa aloittelemaan työtämme koululle luennon jälkeen, päätyen kuitenkin esimerkiksi googlailemaan romanien määrää Walesissa ynnä muuta yhtä oleellista. No, kateltiin me myös karttaa jossa on jänniä erivärisiä palloja ja todettiin että eihän meidän tarvii kirjoittaa siitä kuin viisi sivua. Lähteitä pitää tuon WALS:n lisäksi olla kaksi, mutta mepä löydettiin jo kolme: kartta, teksti ja Jumala. Ja tuohon kaikkeen meni kolme tuntia. Jjep...

Pitäneisiköhän pikkuhiljaa lähteä raahautumaan metroasemalle ja päivän ekalle ja ainoalle luennolle ihanan pitkän vapaan aamun & keskipäivän jälkeen?

// lisäys koulupäivän jälkeen: nyyh, Calle ei enää pidä meille yhtäkään gruppundervisningia tai muutakaan tuntia, tää kun oli tän jakson viimeinen gruppundervisning ja ensi jaksossa niitä pitää Marie :( C oli just niin loistavan rento ope, jos olisi kadulla vastaan kävellyt niin ei kyllä olisi arvannut että on töissä yliopistolla, köh. Ja vaikka hän nyt ei sinällään vitsikäs ollut niin jotkut hänen havaintonsa, ihan arkipäiväisesti ilmaistutkin, oli vaan niin loistavia että noilla tunneilla tuli kyllä viihdyttyä!

Alkujaksosta itseasiassa inhosin noita ryhmätuntijuttuja koska en vaan tajunnut mitään, mutta viime aikoina on alkanut tuntua että esim. sanojen sanaluokkajaot tulee jo aika itsestään ja muutenkin nyt käsitän sellaisetkin asiat mitkä vielä muutama viikko sitten oli turhauttavan vaikeita, jee! Ja tänään oli vieläpä erityisen kiva kaksituntinen joka lensi kuin siivillä kun päästiin leikkimään tällä (joka ei tosin toimi kunnolla kuin Internet Explorerilla, murh huoh)! Hih, olin tietysti ihan intona kun pääsin nörtteilemään, eli siis tekemään jotain missä olen edes jotenkuten hyvä...!

Päivän toinen ilonaihe oli kämpän ulko-ovella vastassa kun lähdin kiireellä vilistämään metrolle silloin päivällä: postimies oli tipsauttanut luukusta kirjeen Skatteverketiltä ja siellä komeili ruotsalainen personnummerini ja saatesanat "Skatteverket beslutar att folkbokföra dig som inflyttad till Sverige ..."! Askellukseni metroasemalle oli aika iloista kun luin tuota mukaan kaappaamaani kirjettä matkalla :)

Hassu päivä!

Tänään oli selvästi joku mukavien mummojen päivä :D Aamulla hymyilin kuin hölmö koko matkan Tekniska högskolanin metropysäkiltä ihan yliopistolle asti, koska mua vastapäätä istunut mummoikäinen naishenkilö hymyili mulle silmiään pyöritellen kun puolisonsa oli niin hidas nousemaan metrosta pois mainitsemallani pysäkillä. Elämän pieniä iloja jotka saa mut edelleen virnuilemaan :)

Koulua meillä oli ruhtinaallinen tunti, ja tunnin ainut tehtävä oli päättää ryhmätyön aihe. Me valittiin jotain niinkin korkealentoista kuin (vapaasti suomennettuna englannista) "genetiivin ja subjektiivin järjestys sekä prefiksisen ja suffiksisen taivutuksen morfologinen levinneisyys." Musta toi sana "morphology" on kyllä jotenkin ylimääränen tossa englanninkielisessä otsikossa mutta noin mä sen suomentaisin... *silmienpyöräytys* Työn maksimipituus on sentään vaan viis sivua, meitä on neljä sitä tekemässä ja esitys on vasta tammikuussa, no panic I guess.. Oli muuten vähän konstikasta kuunnella koko tunti englanniksi kun on tottunut käsittelemään noita lingvistiikka-asioita vaan ruotsiksi! Mutta toinen noista tunneilla olleista "ohjaajista" ei osaa ruotsia juurikaan, joten englanniksi siis. Ja toisen ohjaajan lausuma "r" paljasti hänet aika tehokkaasti saksalaiseksi ;)

Ja mitäpä muutakaan voisi tehdä ensimmäisenä päivänä jona on mennyt kouluun sairasloman jälkeen, kuin tehdä pienen turistikäppäilykierroksen kun koulusta pääsin! Oli nimittäin taas sen verran hieno ilma että aamulla kaappasin kameran laukkuun mukaan ja pari tuntia tallustelin sitten pitkin Skeppsholmenia ja räpsin kuvia pienessä merituulessa. Islannissa vietetystä kesästä oli muuten ainakin se hyöty että enää en ihan pienistä tuulista ajattele että "vitsit kun tuulee :((( "! Ja kun oli kaulahuivi kaulassa ja aurinko paistoi niin ei hätiä, tuli melkeinpä kuuma vaikka aamulla mittari näytti kotona vaan neljää plusastetta!

Tajusin myös ekaa kertaa ikinä miten kaunis kaupunki Tukholma on! Jostain syystä olen tykännyt siitä aina, mutta jotenkin olen aina ajatellut sitä ihan perus turistikaupunkina enkä sinällään sen kummempana. Mutta nyt tajusin että hienoa siinä on tuo upea meri, ihanan vehreät saaret, kauniit vanhat talot joita riittää Gamla Stanin ulkopuolellakin, satamassa seisovat purjeveneet, upea siluetti (kun vastavaloon paistava aurinko häikäisee), alkuperäiskansalaisten kieli jota voisin kuunnella ties miten pitkään, yleisesti ottaen hyvin siistit metrot & asemat... On tää vaan kiva paikka ja ihan niiden kaikkien vuosien haaveilun arvoinen :) Ainakin tällä hetkellä, sisälläni asuu pieni pessimisti kaiken varalta vaikka yleensä yritänkin löytää kaikesta jotain positiivista.

Palatessani takaisin keskustaan T-Bana -asemaa metsästämään bongasin Desigualin tyypin valkoisissa haalareissa kaupan edessä jakelemassa ilmaisia kasseja. Koska kassit oli ihanan väriläiskäistä vaihtelua moniin muihin ei-kertakäyttöisiin kauppakasseihin, päätin ilahduttaa lannistuneen näköisen ilmaismainosten ojentelijan päivää ja mennä ihan suosiolla pyytämään moista, kun useimmat ohikulkijat yrittivät välttää itsensä moisen kassin omistamisen karmealta kohtalolta. Ja ihan varmana ne samat tyypit sitten kanniskelevat monta kertaa viikossa niitä kauppojen rumia, kerrasta rikki rupsahtelevia, käsivarret kipeinä roikotettavia muovikasseja jotka joutavat heti roskiin - pari ajatusta luonnolle kiitooos, eikä tuollaiset värikkäät laukut pahitteeksi ole kellekään! Ilmaiset varsinkaan.

Istuessani taas metrossa kohti kotia vastapäätäni sattui istumaan päivän toinen hyväntuulinen mummohenkilö, jolla kaiken lisäksi sattui olemaan samanlainen ilmaiskassi kuin meikäläisellä. En taaskaan saanut hymyäni peitettyä (olemattomista yrityksistäni huolimatta), ja hymyyni vastattuaan kyseinen henkilö kysyi toisen laukkuni (turistikassi Islannista sanoen "ég tala ekki íslensku", pakko-ostos kun ei Islannissa sattunut mitään koulukelpoista laukkua olemaan mukana) takia osaanko islantia. "Tyvärr inte", niinpä niin. Mutta henkilö oli kyllä kovin kiinnostunut kun kuuli että olin Islannissa kesätöissä ja vähän rupateltiinkin siihen asti kunnes hän poistui kyydistä. Ja minä tietysti jatkoin sekopäisen virnuilun päivääni :)

PS. En ihmettelisi vaikka ruotsalaiset pitäisivät suomalaisia vähän outoina, tällainen uutinen oli Dagens Nyheterissä tänään: