Näytetään tekstit, joissa on tunniste olotila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olotila. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. tammikuuta 2012

Maanantainen maanantaimainen maanantai

Viikonpäivästä ei vissiin jäänyt epäselvyyttä, eikä ehkä siitäkään miten se sujui?
Heräsin kyllä hyvissä ajoin. Peruin päätökseni marssia pankkiin ennen tentin palautusta ja katsoin Serranon perhettä dvd:ltä. Ja haaveilin Espanjan kesäisestä lämmöstä.. Sitten yhtäkkiä tulikin hitusen hoppu, muistin kymmentä yli yksi että T-banahan menee 20 yli ja että yleensä lähden kotoa noin kymmentä yli. Njoo, pikaisesti lähtökuntoon, ovesta ulos ja reipasta kipitystä metrolle. Metron rullaportaiden yläpäähän saapuessani kuulin kauniit sulosoinnut jotka ilmoittivat että metron ovet sulkeutuvat.

Istuin asemalla kahdeksan minuuttia, ja kun viimein istuin metrossa niin kolme kertaa sain kuunnella taas tuota kaunista sulosointua kun jotkut painelivat ovien aukaisunappeja tultuaan viimetippaan asemalle. Vihdoin kun päästiin lähtemään niin Slussenissa vaihto sentään onnistui hyvin, jouduin vain minuutin odottamaan oikeaa metroa. Päivän positiivinen yllätys!

Koululla olin tietysti myöhässä, onneksi en sentään mitenkään ratkaisevasti, huh. Saatuani sen, krhm, fonetiikan tentin takaisin nenäni eteen kurkkasin ensimmäisen sisäsivun ja hylättyhän sieltä tuli. Ylläri. Njoo, istuskelinpa siinä sitten ja kirjoittelin ylös opettajien selittämiä oikeita vastauksia.

Vähän ennen kolmea kun päästiin pois niin päätin että nyt marssin sinne pankkiin vihdoin hankkimaan tilin ja maksukortin. Tsekkailin jo aamulla mistä Handelsbankeja löytyy ja jäin Skanstullissa pois. Pankkihan on Götgatanin varrella ihan Skanstullin lähellä, mutta tänä muutenkin niin hienosti menneenä maanantaina puikahdin metrolta ulos jostain ihan ihme uloskäynnistä, bongasin Åhlensin ja kuvittelin tietäväni missä olen. Hetken käveltyäni tajusin että eihän se katu ollutkaan Götgatan. Eikä mulla ollut haisuakaan olinpaikastani.

Pyörin siinä sitten parikin korttelia vissiin ympäri tai jotain, mutta lopulta kuitenkin päädyin oikealle kadulle sentään. Ja löysin sen pankinkin. Hyvin lyhyen jonotuksen jälkeen ilmoitin tiskillä että haluaisin avata tilin siellä. "Har du en svensk legitimation?" Öö, ei oo ruotsalaista henkilöllisyystodistusta, on vaan ruotsalainen personnummer ja suomalaiset henkkarit. Ai ei riitä, kiva kiitos hei...

Nyt pitää siis tuhlata se 400 kruunua ja hommata ruotsalainen kaveri tuolle suomalaiselle henkilökortilleni. Noh, onneksi sekin näemmä osaa ruotsia, eiköhän ne tule juttuun ihan hyvin. Siis sitten kun kunhan olen käynyt Skatteverkillä täyttämässä taas jonkun hakemuksen ja plahplahplää. Kotimatkalla T-banassa istuessani tajusin vieläpä että jäi sitten palauttamatta se yksi koulun kirjaston kirja jota raahailin mukana koko päivän. Tulipahan käveltyä melkoisella ärsytyksen aiheuttamalla ripeydellä loppuosa kotimatkasta.

Ja sekin tietysti vielä että sain viikonloppuna viestin siltä melkein-tulevan "vuokraheppani" omistajalta joka ilmoitti että kyseinen hevonen lopetetaan tällä viikolla, siitä kun ei kuulemma enää kunnon hevosta kipeän jalan takia saada. Että ei sitten heppailua tälle maanantaille kuten alunperin oli tarkoitus, eikä sitten vähään aikaan muutenkaan kun ei satu löytymään yhtä tai kahta sataa euroa ylimääräistä kuussa siihen että kerran tai parhaillaan kaksi kertaa viikossa saisi körötellä omaan tahtiin kentällä.

Mutta koska ei koskaan pidä vajota synkkyyteen ja ärsytykseen vaikka kenties vähän suututtaisikin niin etsitään nyt niitä posiitivisia puolia asioista:
~ sain ainakin kunnon muistutuksen siitä monelta kotoa pitää koulupäivinä lähteä, oli nääs päässyt loman aikana unohtumaan
~ nyt voin skarpata kokeeseen kunnolla (hahaha) ja saada vaikka kenties C:n tai edes D:n - jos olisin saanut E:n eli huonoimman hyväksytyn niin en olisi saanut mahdollisuutta edes yrittää sen korottamista
~ tuleepahan nyt sitten hankittua se ruotsalainen henkilökortti, saattaahan sitä muutenkin tulevaisuudessa johonkin tarvita
~ kirjaston kirjan palautuspäivä ei ollut vielä tänään, joten no worries sen suhteen
~ en sentään ehtinyt pahemmin kiintyä tuohon hevoseen ennen sen lopettamista, toisin kuin silloin muutama vuosi sitten olin kiintynyt silloiseen vuokrikseeni joka lopetettiin.

Se tästä päivästä (jes, kohtahan tää jo loppuukin!), kuvat jotain vanhoja ennen lomaa otettuja surkeita räpsyjä.











PS. Onko parempi jos kuvat on tuolla tekstin väliin ripoteltuina vaan yhtenä rysäyksenä tekstin lopussa? Please tell me!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Syysflunssa

Terveisiä sängynpohjalta. Tänään on siis tämä huipputärkeä päivä jona tämän blogin perustan, kaikki edelliset postaukset kirjoitin juuri tässä samalla istumalla. Älä siis hämmenny.

Sängynpohjalla makoilen / istuksin / jotenkin yritän olla koska flunssaltani en kykene muuhun. Tai no okei, tämän ja edellisen lauseen välissä kykenin. Upea sää ja kuuma mustaherukkamehu houkutti sen verran että revin itseni kauppaan, melkoisen zombien näköisenä tosin. Niin, kyllä kaupaan jaksaa lähteä mutta ei luennoille! Tosin kaupassa ei tarvitsekaan istua neljää tuntia (ja ruokkista siinä välissä) ja pärskytellä bakteereja edessä istuvan poloisen niskaan häiriten koko luennolla istuvaa poppoota kun he yrittävät luultavasti kuulla jotain luennoitsijan puheesta.. Ja kaiken lisäksi ilman tätä kauppareissua, jonka aikana tosin alkoi heikottaa sen verran että en sitten tiedäkään oliko se ihan fiksu idea, ette pääsisi kuvien muodossa näkemään miten upean syksyistä täällä on. Nih.

Kauppaan kävellessäni (aikaa menee muuten sen noin viisi minuuttia) olin kuitenkin iloinen että lähdin ulkona käymään, surkeasta olotilastani huolimatta pystyin jotenkin nauttimaan lämpimästä auringonpaisteesta! Paluumatkalla mielentilani koheni kuitenkin siksi että pilvet alkoivat peittää aurinkoa enenevässä määrin: eilen sää oli koko päivän loistavan pilvettömän aurinkoinen ja upea, ja voitte arvata ärsyttikö kärsiä vielä karseammasta olotilasta kuin tänään! Tähän mennessä kaikki aamulla aurinkoiset päivät ovat nimittäin iltapäivän tullen muuttuneet enemmän tai vähemmän pilvivoittoisiksi. Hmph.

Mutta toivotaan että flunssa on pian ohi, tosin huomenna raahaudun kyllä tunniksi kouluun vaikka pää kainalossa kun on tulossa ohjeistusta ryhmätöihin! Ainiin, unohdin melkein mainita että näin kauppareissulla kissan jolla oli selvästi melkein aito pesukarhun häntä, oli hieno! Meidän naapurin sukunimi on kuitenkin ainakin melkein yhtä hieno: Skyman, Taivasmies silleen vapaasti suomennettuna. Siisti, eiks? Tai siis anteeks: maGee (niiiin ärsytti kotona jotain sisustusohjelmaa katsoessani kun siinä käytettiin koko ajan sanaa "mageeta", nimenomaan g:n kanssa eikä k:lla. Jotain suomenkielishenkisyyttä kuitenkin ees ohjelmiin, jooko? nimim. paraskin puhuja)!

Mutta nyt taidan yrittää torkkua saadakseni päänsäryn pois ja tuijottaa dvd:tä koneelta, hörs!

PS.
Tää parin kuukauden "käytän pelkkää englantia, ruotsia ja ministi saksaa kommunikointiin" -jakso on kyllä ehtiny tehdä karmeuksia meikäläisen suomentaidoille! Onko "enenevässä" edes oikea sana? Lisäksi huomaan että mussa kuitenkin selvästi asuu tuleva kielitietieteilijä (vaikka tällä hetkellä mulla onkin ihan muita haaveita ajalle tän kolmen vuoden jälkeen taas): välillä yllätän itseni miettimästä mikä lauseenjäsen mikäkin sana on, miten sanajärjestyksen kenties kuuluu mennä jne. Vaikka en edes opiskele suomen kielioppijuttuja nyt?! Tai sitten tää kaikki johtuu vaan tästä mahdollisesta kuumeesta...