Käväisy Skatteverketin konttorilla

Kun mä nyt muutenkin olen viimeaikoina ollut niin ahkera hoitamaan asioita jotka olisi pitänyt hoitaa jo viikkoja sitten, niin päätin tänään jatkaa samalla linjalla ja taistelin itseni Skatteverketin konttoriin Sunbybergissä. Taistella-verbi siksi että ensin jouduin käymään helpohkon tahtojen taiston sen aivopuoliskoni kanssa joka sanoi että "siellä joutuu kuitenkin jonottamaan niin pitkään että paikka ehtii mennä kiinni ennen kuin saat asiasi hoidettua, kannattaa odottaa maanantaihin että voit mennä keskustan konttoriin joka on helpompi löytää" jne. Mutta oli helppoa olla järkevä ja mennä hoitamaan asia nyt, koska jos lykkäisin sitä maanantaihin ehtisin viikonloppuna keksimään kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ja maanantaina olisin koko päivän hyperventiloinnin partaalla kun miettisin vain tuota konttorissa käyntiä.

Toisekseen konttorille meno oli taistelua sen takia etten alkuun meinannut löytää koko paikkaa ja seikkailin siellä junaratatyömaan ympärillä päässäni kuva Google Mapsin antamasta kartasta, joka ei joko pitänytkään paikkaansa tai sitten tulin ulos T-bana-asemalta jostain oudosta oviaukosta. Kartan väärin muistaminen ei toki tule kysymykseenkään ;)

Mutta kun tupsahdin konttorin ovesta sisään (jonkin kohtalon oikun ansiosta vilkaistuani ylös juuri siinä vaiheessa kun olin noin metrin päässä Skatteverketin ovesta ja sen yllä roikkuvasta Skatteverketin kyltistä kuvitellessani jatkavani kävelyä vielä jonkin matkaa) ja seisoin silmät vissiin lautasen kokoisina oviaukolla yrittäen kuitenkin näyttää siltä että tiedän täydellisesti mitä tehdä ja miten toimia, tuli eräs varsin ystävällinen nainen kysymään tarvitsenko apua. Melkein vaistomaisesti vastasin "ei kiitos", kunnes tajusin että nyt apu kenties (..) olisikin tarpeen, toisin kuin esimerkiksi kenkäkaupoissa joissa joskus olen jopa mennyt ostamaan jotkut kokeilemani kengät ihan vaan sen takia että myyjä töllöttää vieressä enkä kehtaa sanoa etten sittenkään otakaan kenkiä - myyntitekniikka sekin.

Selitin siis ah-niin-kauniilla ruotsillani että olen muuttanut Suomesta ja plamplam, sain lapun täytettäväksi ja parin viikon päästä pitäisi postiluukusta (johon vihdoin viime viikolla sain nimeni, jee!) tipahtaa jonkinlainen lappu mistä pitäisi selvitä mun ruotsalainen personnummer! Jota ilman ei siis saa esimerkiksi hankittua kaupungin kirjastokorttia, osallistuttua kaupungin ryhmäliikuntoihin jne. Se on muuten varsin kätevä juttu toisesta pohjoismaasta Ruotsiin, tai kenties jopa mihin tahansa muuhun pohjoismaahan muutettaessa, että ei tarvitse hommata oleskelulupaa (uppehållstillstånd)! Helpottuu elämä huomattavasti, varsinkin tällaisten jotka kammoavat vierailuja kaikkiin vähänkin "virallisempiin" paikkoihin. Ja siis valtion kannalta mun käväisyni suurin tarkoitus oli se että nyt olen kirjoilla Ruotsissa, Suomen puolella tein muuttoilmoituksen joskus viime viikolla.

Oli muuten hassua tuolla Skatteverketissä kun siihen anomukseen tms. piti täyttää siviilisääty. Laitoin tietysti ogift, eli naimaton, ja kun nainen sitten siellä tiskin takana tarkasti sen mun paperin ja merkkasi johonkin toiseen paperiin tiedot ylös niin hän vielä varmisti asian: "Et siis ole naimisissa?" "En." "Etkä ole koskaan ollut naimisissa?" "Ööö, en." Oikeasti, Suomessa multa oltaisiin aikaisempien kokemusteni perusteella kysytty ennemmin että enhän varmasti ole väärentänyt passiin syntymävuottani, kun välillä ihmisillä on ongelmia hahmottaa että olen jopa jo täysi-ikäinen, ja täällä saa vastailla tuollaisiin kysymyksiin, hah! Tai ehkä vaan tosiaan näytin niin itsevarmuutta uhkuvalta ja siltä että olen äärimmäisen tottunut moisiin tilanteisiin että mua ei voinut uskoa näin nuoreksi ;) Tai sitten naamaani on alkanut ilmestyä ryppyjä joita en ole itse huomannut....

Mutta siis koko käväisy Skatteverkissä oli hyvin positiivinen kokemus, en pahemmin joutunut edes jonottamaan ja henkilökunta oli tosi ystävällistä ja oli todellakin aivan huippua että siellä oli noita henkilöitä joiden ainut tehtävä oli auttaa niitä jotka paikalle eksyneen näköisinä pölähtivät! Samanlaista palvelua Suomeen, kiitooos..

Ja koska tässä tuli ehkä jo ihan tarpeeksi tekstiä äärimmäisen jännittävästä, noin 20 minuuttia kestäneestä käväisystäni Skatteverketin konttorissa, totean lopuksi että kuvat on otettu tänään Skanstullsbronilta ja Södermalmilla.