Terveisiä kieli-intoilijalta Pohjois-Karjalasta

Mistä huomaa olevansa kotikotona Pohjois-Karjalassa Tukholman sijasta? Ainakin siitä että pankissa asioivista suurin osa on pukeutunut tuulipukuihin tai jopa metsästysasuihin, ja lisäksi siitä käsinkosketeltavan kärsimättömyyden määrästä kun kaikki haluavat saada asiansa hoidetuksi ennen sulkemisaikaa.. Se siitä, ihan muusta tulin kirjoittelemaan, nimittäin:

Näin tulevana kielitieteilijänä (...) silmilleni on pompannut eräs juttu mediasta. Helsingin sanomat uutisoi Kielitoimiston sanakirjaan uusina tulevista sanoista, joiden joukkoon ei kuitenkaan hyväksytty esimerkiksi sanoja soinismi ja arabikevät, koska "Soinismi on yhden henkilön nimeen perustuvia muodoste, eikä Kielitoimiston sanakirjaan yleensä oteta sellaisia, ainakaan ennen kuin ne ovat olleet kielessä hyvin kauan. -- ja arabikevätkin liittyy yhteen tiettyyn tapahtumaketjuun." Sanakirjan päätoimittaja, Eija-Riitta Grönros, sanoo lisäksi että "Kestää myös aikansa, kun seurataan, jääkö sana kieleen vai onko kyseessä tilapäinen ilmiö".

Dagens Nyheterissä taas uutisoitiin ruotsalaisen nyordlistan julkaisusta. En tiedä päätyvätkö tuon listan sanat jossain vaiheessa sanakirjaan vai mitä niille tehdään, mutta ainakin sanojen merkitykset selitetään tuolla julkisella listalla. Sinne päätyneitä uusia sanoja ovat esimerkiksi Juholtare, terja ja arabisk vår. Sekä Juholtare että terja perustuvat yksittäisten henkilöiden nimiin (Juholtare poliitikko Håkan Juholtin nimestä, tarkoittaa hätiköityä lausuntoa joka on peruttava pian; terja valokuvaaja Terje Hellesøn nimestä, tarkoittaa kuvan manipulointia "epärehellisessä" tarkoituksessa) ja arabisk vår on arabikevät, joka ei siis Suomessa päässyt sanakirjaan. Språkrådetin nyordsredaktör (öö, kielineuvoston uusiosanatoimittaja? :D) toteaa artikkelissa että "Vi vill samla upp så många nya ord som möjligt medan de är nya och färska" (eli halutaan koota mahdollisimman monia sanoja kun ne vielä ovat uusia ja tuoreita, vrt. mitä Suomen sanakirjaan otettaven sanojen kokoamisesta sanottiin).

Miksei Suomessakin julkaista tuollaista uusiosanalistaa, vaikka sitten sellaisistakin sanoista joita vain on harkittu sanakirjaan?

Ja miksei Suomessa (edelleen) käytetä televisio-sanan sijasta sanaa näköradio?! Se sopisi paljon loogisemmin suomen sananmuodostustekniikkaan kuin joku kreikka-latina-lainaussotku. Pakko muuten hehkuttaa että rakastan sitä miten suomessa ainakin "vanhoina hyvinä aikoina" haluttiin ennemmin muodostaa täysin suomenkielisiä sanoja sen sijaan että vain repäistään joku höpölöpösana jostain muusta kielestä. Esimerkiksi maailma on yksi lemppareistani: maa + ilma = maailma. Olisipa se muissakin kielissä yhtä loogista..

Hitusen tähän liittyen luin toisenkin Dagens Nyheterin artikkelin, aiheena ruotsinkielen tulevaisuudennäkymät. Siellä Språkrådetin kielituntija Susanna Karlsson sanoo että kieleen on kenties kotiutumassa uusi persoonapronomini hen, joka on siis sukupuolineutraali "hän". Karlsson sanoo että sana on vain keksitty, sitä ei siis aiemmin ole ruotsista löytynyt, ja että sille kyllä on tarvetta esimerkiksi kun kirjoittaa jostakusta jonka sukupuolta ei tiedä. Koulussa olen kuullut että kyseinen pronomini luultavasti on muokattu versio suomen hän-pronominista, nyt voidaan olla ylpeitä! Vaikka Suomestakin kyllä löytyy niitä joiden mielestä meidänkin kielessämme pitäisi olla erikseen persoonapronominit miehelle ja naiselle, ja jostain kumman syystä vieläpä niin että miehiä tarkoittava sana voisi, yllätys yllätys, olla hän, kun taas naisille pitäisi keksiä uusi pronomini. Joopa joo.

Tuon DN:n toisen artikkelin lopussa myös todetaan että ruotsiin otetaan turhankin helposti ilmaisuja erityisesti englannista - jopa sellaisia ilmaisuja joille löytyy jo ennestään ruotsinkielinen sana. Toivottavasti näin ei käy suomenkin kohdalla!

Laiska kirjoittaja, huonomuistinen valokuvaaja

Kuka kehittelis laitteen jolla sais ajatukset siirrettyä suoraan luettavassa muodossa tietokoneelle? Olis meinaan tämäkin blogi paljon aktiivisempi ja ehkä jopa jännempi jos muistaisi ja jaksaisi kaikki päähän ilmestyneet suuret ajatukset tänne laittaa. Mutta koska moista kapinetta ei vielä ainakaan löydy, niin saatte nyt lukea muutaman hyvin sekalaisen minijutun ja katsella pääasiassa tänään räpsittyjä kuvia Tukholman jouluvaloista. Joo, täällä sataa vettä / vesiräntää. Ja joo, unohdin linssinputsauspyyhkeen kotio.





Kaatosade + lauantai ennen joulua + Drottninggatan = sateenvarjoilla puhkotut silmät. No ainakin melkein, huhhei.





Opettajilta tuli hassu viesti pari päivää ennen tenttiä:

"Vi har funderat och funderat och kommit fram till ytterligare ett tillåtet hjälpmedel på tentan på fredag. Ni får alltså ha med er miniräknare och dessutom en linjal!
Lycka till!"

Hehe, kiitos kovasti että annatte aikaisemmin luvalliseksi ilmoitetun laskimen lisäksi ottaa tenttiin mukaan myös viivottimen! :) Ja siitä tentistähän ei sitten puhuta tän enempää, krhm.




Kävin viime sunnuntaina katsomassa yhtä heppaa jota alan käymään hoitamassa parisen kertaa viikossa. Ja tuli juoksutettua hevosta ensimmäisen kerran elämäni aikana, jippei! Maanantaina kävin "harjoittelemassa" ilman että hepan omistaja oli paikalla, ja olipas kivaa ja terapeuttista piiiitkästä aikaa saada hoitaa kavio-otusta ihan omassa rauhassa! Ao. kuvissa siis kyseinen heppanen (tuo tumma, tai siis itseasiassa sininen piste tuossa keskellä) ja pieni pätkä tallikäytävää, ja kyllä - se olin minä joka hipsi tuon lätäkön läpi hevosen luo, porkkanalla houkuttelu ei auttanut. Mutta kengät osoittautuivat kyllä varsin hyvin vedeltä suojaaviksi, mitä nyt nilkasta vähän pääsi vettä lurpsahtamaan sisään, eh..

Jos joku on tässä kuussa Tukholmaan suuntaamassa niin Armémuseumiin on vapaa pääsy koko kuukauden, kävin tänään ja olihan tuo ihan mielenkiintoinen :) Tosin lähes kaikki tekstit on sitten vain på svenska! Ja sitä tekstiä riittää.. Ja vahanukkeja tms. kans. Mut opinpa ainakin että Ruotsilla on ollut oma ydinaseohjelma 50-luvulla.

Itsetunnon kohotusta ennen tulevaa tenttiä

Ha, jos tää ei nosta itsetuntoani ruotsin kielen osaamisen suhteen niin ei mikään! (sen sijaan alan olla huolissani suomen osaamisestani.. Ruotsinkieli kuulostaa paljon luontevammalta kuin ruotsin kieli mutta tuleehan se kai sentään erikseen? Mietin myös jossain vaiheessa taas jonkun sanan taivutusta ihan urakalla, harmikseni ei muistu just nyt kyseinen sana mieleen..)

Edellisen tentin (aiheena kielioppi) uusinnassa ihmiset on saaneet tällaisia arvosanoja:

Poäng Betyg
19 Fx
16.5 Fx
20 Fx
23 E
23 E
23.5 E
22 E
7.5 F
32.5 B
29.5 C
23.5 E
19 Fx
32 B
23 E

Ja siis pisterajat oli
Betyg Poäng
Max 36
A 33
B 30
C 27
D 24
E 21
Fx 15
F <15

F ja Fx on molemmat käsittääkseni hylättyjä ja mie sain sentään silloin varsinaisena tenttipäivänä D:n ^___^ Katotaan sitten miten hurjasti pääsen leveilemään perjantaina olevan fonetiikan tentin jälkeen, ehh.. No mutta vaikka tentti ei menisikään hyvin niin ihanat opettajamme Calle ja Marie sentään järjestää glögitarjoilun sen jälkeen :D

Itsenäisyyspäivästä vähän jälkikäteen

Meikäläisen itsenäisyyspäivään ei pahemmin mitään suomalaista liittynyt. Illalla käväisin sentään Iltalehden sivulta (onks tää nyt sitä kiellettyä piilomainontaa blogissa?) katsastamassa parit mielenkiintoisimmat otsikot ja kuvat, mutta siihenpä se sitten jäi. Anteeksi isänmaalaise(ma?)ttomuuteni ja se etten osaa taivuttaa sanoja oikein.


Mutta siis tiistaista.. Koulussa istuin yhdestä kolmeen opiskelemassa juttua nimeltä "distinktiva särdrag" ja typologiaa. Käväistyäni kotona syömässä lähdin neljäksi kaupungille, jossa tapasin latvialaisen, Tukholmassa kandiaan loppuun tekevän Lauman (tai siis tehneen, hän lähti tänään takaisin Latviaan).

Luulisi että olisin varovainen latvialaisten suhteen, olihan alla olevassa kuvassa esiintyvä huoneeni heinäkuinen joulukoristelu Islannissa kanssani työskennelleen latvialaisen Haritan tekosia sillä välin kun itse olin pitkässä iltavuorossa, krhm.. Mutta ei, tapasin Lauman ekan kerran joskus viikkoja sitten kun käytiin koululla katsomassa Så som i himmelen -leffa (jonka näin ekan kerran lukion harvinaisen tuskaisella koulukohtaisella ruotsinkurssilla), viime viikolla käytiin katsomassa niin ikään koululla Flickan som lekte med elden -leffa ja itsenäisyyspäivänämme oli vuorossa Luftslottet som sprängdes.

Islannista heinäkuulta siis ^^

Mutta, sen sijaan että olisimme käyneet ennen leffaa teellä tai Gamla Stanin Stortorgetin joulumarkkinoilla kuten aiemmilla kerroilla, menimmekin luistelemaan! Idea oli Lauman ja suhtauduin siihen tietyllä varauksella, mutta sehän oli aivan huippukivaa! Kungsträdgårdenista löytyy siis luistinrata, ei mikään hirmuisen iso tai loistavalla jäällä varustettu mutta jonkinlainen kuitenkin, ja luistimet saa vuokrattua 50 kruunun hintaan - tai 20 kruunulla jos on alle 20-vuotias (tai näyttää sellaiselta). Jos on omat luistimet mukana niin luistelemaan saa mennä ilmaiseksi! Ja ratahan on auki netin mukaan johonkin maaliskuulle asti.

En ole muistaakseni koskaan tykännyt koulussa luistelemisesta mitenkään kauheasti, yhtenä syynä kenties se että en ole mikään suoranainen luistelijalahjakkuus, eikä minusta sellaista olisi voinut tullakaan kun pelkäsin aikoinani kaatumista ja samalla itseni nolaamista sen verran. Mutta tuolla turistien keskellä tunsin itseni jopa niin hyväksi että uskaltauduin kokeilemaan sirklaustakin hitusen, tosin heikohkolla lopputuloksella mutta fiiliksellä että jos vähän enemmän harjoittelisin niin eiköhän se alkaisi sujua.. Oli siellä tietysti joitain ihan tosi tosi hyviäkin luistelijoia, mutta kun suurin osa oli kuitenkin ei-selvästikään-niin-kokeneita, niin ei tarvinnut mokaamista pelätä :)

Ja vaikka kesällä opin että Latviassa opetetaan koulussa aika samoja asioita kuin Suomessakin, niin luisteluapa ei ainakaan Riikassa opeteta kouluissa! Lauma ihmetteli että missä olen oppinut luistelemaan niin hyvin, kröhkröh, ja oli entistä enemmän ihmeissään kun kuuli että Suomessa melkeinpä ainoat liikuntalajit joita kouluissa talvella harjoitetaan lämpötilan ollessa vähemmän (vai enemmän, miten tää logiikka nyt menee?) kuin 20 pakkasastetta, ovat hiihto ja luistelu. Tosin itseasiassa kun nyt miettii niin onkohan Suomessakaan isoissa kaupungeissa nää ulkolajit niin yleisiä kuin korves maaseudulla? Tuskinpa ainakaan monella helsinkiläiskoululla on omaa jää"kaukaloa" pihassa kuten eräälläkin kuudenkymmenen oppilaan ala-asteella Itä-Suomessa ^___^


Sellainen hauska itsenäisyyspäivä oli siis mulla tänä vuonna, Millennium-leffoista tosin kaksi ensimmäistä ovat mielestäni parempia kuin tuo viimeinen! Ja kyllä, tykkään noista enemmän kuin suomalaisista filmeistä. Vaikka ovatkin, eh, väkivaltaisia, on nuo kuitenkin hienosti tehty.

Noissa kahdessa kuvassa maanantai-iltana (5.12.) satanutta, keskiviikkoaamuna pois sulanutta ensilunta.

Radiossa #6

Radiossa #5

PS. Heräsin ukkosen jyrinään seitsemältä aamulla!! Ja samalla satoi lunta, nyt tosin taas vettä. Varsinainen joulukuu..

Keskipäiväkävely Östermalmilla

Jakson viimeinen oppitunti ennen ensi perjantain tenttiä oli tänään kymmenestä yhteentoista, minkä jälkeen kävin käppäilemässä Östermalmilla kun aurinko suvaitsi pitkästä aikaa paistaa kunnolla! Kuvat tulee tosin hyvin epämääräisessä järjestyksessä..



















Keskustan Gallerian-ostoskeskukseen avattiin muutama viikko sitten Media Markt, ja metrojen liukuportaissa olevissa MM:n mainoksissa luki esim. "Halvat hinnat ovat yhtä harvinaisia kuin koirankakka Östermalmilla." Oletin moisen mainoksen ekaa kertaa nähdessäni että se vastaisi todellisuutta, ts. että Östermalmilla, joka on siis Tukholman "parempiosaisten" kaupunginosaksi mielletty, ei todellakaan lojuisi koirien jälkeensä jättämiä pökäleitä ja siis Media Markt:n mainoksen pointti olisi se että halvat hinnat ovat yleensä harvinaisia mutta sieltä niitä kyllä löytyy. Mutta tänään tuolla käppöstellessäni totesin että en koko edeltäneen melkein kolmen kuukauden aikana ole törmännyt kaupungilla koirankakkaan yhtä usein kuin tänään! Ehkä mainoksen pointti olikin siis tavallaan käänteinen verrattuna siihen mitä ensin luulin: että halvat hinnat ovat nimenomaan Media Marktissa kaikkea muuta paitsi harvinaisia. Oli miten oli, päättelin että joko Östermalmilla asuu enemmän sen verran "hienostuneita" ihmisiä että he eivät koiriensa pökäleitä pois kadulta nouki, tai sitten siellä vaan on enemmän koiria muihin kaupunginosiin verrattuna. Tiedä siitäkään sitten..

Vika kuva vakio-turistityyliin Slussenilta:

Ainiin, OBS HUOM ACHTUNG! Huomenna, 9.12., vietetään Ruotsissa Pepparkakans dagia eli piparkakkupäivää! Ja lussekatteja myydään alennuksella niin marketeissa kuin kioskeissakin, näemmä liittyvät Lucianpäivään, jonka ruotsalaislähtöisyyttä en kieltämättä muistanutkaan ennen Wikipediaan päättynyttä Googlailuani. Ja julmustia näkyy kanssa kaupoissa niin pulloissa kuin tölkeissäkin, ehkä sitäkin pitäisi maistaa vielä kun ehtii.

Onpas muuten eläimellisiä nuo ruotsalaiset joulukuuherkut suomalaisella (väärällä?) taivutuksella höystettynä: katteja ja Musti! Hehe.

suomalaiset vs. ruotsalaiset

Ulkona on ollut harmaata ja sateista ja tuulista ja ihan tylsän mälsää enkä ole tehnyt viimeaikoina juuri muuta kuin pieniä havaintoja. Tästä piti tulla ihan vain yleisiä havaintoja sisältävä postaus, mutta totesin että tuo suomalaiset-ruotsalaiset -asetelma vei sen verran tilaa että jätetään ne muut jutut sitten toiseen kertaan..

Aloitetaan nyt siitä että eräänä päivänä kun olin Felician, Johanin ja Jonatanin kanssa tekemässä ryhmätyötämme (joka ei kyllä pahemmin silläkään kertaa edistynyt mutta saipa kunnon vatsalihastreenin ainakin kuin vähän nauratti) sain tietää että tämä video on suurta hupia ulkomaalaisten keskuudessa. Tuon siis alunperin oli netistä löytänyt Felician venäläinen poikaystävä, mutta kyllähän nuo ruotsalaisetkin sen tuntuivat tietävän. Suomikuvan kohennusta kerrakseen ;) Toisaalta nuo kaikki ottivat tuon oikeasti ihan pelkkänä vitsinä eivätkä vissiin ole tajunneet miten yleinen kys. sana ja tuollainen puhetyyli oikeasti Suomessa on.

Ja siis suomikuvasta ja kys. sanan käytöstä puheen ollen... Taas vaihteeksi jonakin päivänä olin kaupassa yhtä aikaa suomalaisen perheen kanssa, ja ihan vain heidän läsnäolonsa nostatti verenpainettani ihan mukavasti. Ihan liian usein ne nimittäin ovat juuri, yllätys yllätys, suomalaisia perheitä, joissa isä kiroilee ja valittaa kun kaikki on niin prkleen kallista ja huonosti, äiti yrittää hyssytellä miestään olemaan nyt vähän hiljempaa ja kuitenkin karjuu itse lapsille että pysyisivät nyt paikallaan ja eivät nyt tekisi sitä ja tätä ja tuota, ja lapset juoksentelevat ympäriinsä ja kiljuvat ja nurisevat kun on nälkä ja tylsää ja veli kiusaa.

Onko ruotsalaiset perheet vaan tasapainoisempia tai jotain, vai ihan vain enemmän ympäristönsä huomioon ottavia? Jos nyt otetaan tähän hienoon tieteelliseen vertailuun mukaan myös Lähi-Idästä tai ulkonäöon ja kielen perusteella jostain sieltä päin tulevat perheet, niin niissä isännät eivät huutele tyytymättömyyttään ainakaan niin suureen ääneen kuin suomalaiset, jos huutelevat ollenkaan, ja äitien tehtävänä on vain hyssytellä lapsiaan, jotka tosin ovat välillä jopa suomalaislapsia pahempia.

Joka tapauksessa ärsyttää kuunnella kun joku suomalaisperhe on kaupungilla. Ihan ihka-aidot suomalaisturistit sentään on välillä jopa hauskoja, kuten eilen kun kävelin Stureplanin joulumarkkinarakennuskyhäelmän läpi: "Hei Tuomo, toi sano mulle jotain!" Anteeksi kovasti, mutta en voinut olla nauramatta sisäisesti! Toisaalta ne H&M:ssä suureen ääneen kikattavat suomalaisteinitkin on hyvin ärsyttäviä, eivätkä ilmeisesti edes tajua että eivät ne vaatteet nyt niiiin paljoa halvelmpia täällä ole kuin Suomessa, jos edes ovat nykyään yhtään halvempia.

Jatketaas vielä suomalaisista ja meidän negatiivisuudesta, kun nyt vauhtiin pääsin ;) Kävin silloin Filmfestivalin aikaan katsomassa myös erään ruotsalaisen komedian (tajuamatta etukäteen että se on ruotsalainen, köh), ja totesin että suomalaisilta ei luonnistu yhtä hyvien komedialeffojen tekeminen. Jos niissä sattuu välillä jotain hauskaakin olemaan, niin sitten niissä on tuplasti sen verran kaikkea ei-hauskaa, niin että loppufiilis ei ainakaan positiivisen ja hauskan puolella pompi. Mutta tuossa ruotsalaisessa leffassa, En gång i Phuket nimeltään, sai nauraa ihan kunnolla suurimman osan ajasta ja ainut hauskuuden vastakohtaa kohti vetäytyvä kohta oli yksi minimaalinen nyrkkitappelu.

Tietysti ruotsalaisetkin osaa tehdä samantyylisiä angstileffoja kuin suomalaisetkin, mutta mun mielestäni ruotsalaiset osaa tehdä ne kauniisti. Suomalaisista sellaisista tulee yleensä vain paha mieli ja kaikennielevä suru, kun taas ruotsalaisista versioista muistaa lähinnä ne kauniit kohtaukset. Tai sitten mulla on vaan päässä joku suodatin joka suodattaa kaiken suomalaisen johonkin aivojen negatiivisuuslokeroon :D

Mutta toisaalta juuri eräänä päivänä mietin että olen kyllä huono "ruotsalainen" & erityisesti tukholmalainen. Olen käynyt täälläoloaikanani H&M:ssä tasan kaksi kertaa, Ikeassa en kertaakaan (!), en ole syönyt yhtään Maraboun suklaata ja karkeissakin suosin Fazeria, olen turvautunut "epämakeutettuun" ruisleipään siitä lähtien kun kerran tietämättömyyttäni ostin sitä "ruotsalaista" eli makeaa ruisleipää... En omista Conversen tennareita, cousteau-pipoa, pillifarkkuja käärityillä lahkeilla, Fjällravenin vihreää parkaa tai Kånken -reppua. Ei sillä ettenkö kaikkia noita muita paitsi pipoa kelpuuttaisi vaatekaappini, mutta en siis ulkoisesti sulaudu katukuvaihmismössöön. Jodhpur-kengät sentään löytyy kotoa kaapista - turvakärjellisinä ja kyproslaiselta aasinkakalta tuoksuen tosin.

Felicia muuten kysyi juuri tällä viikolla että ovatko suomalaiset hyviä valehtelemaan, hänellä kun on mielikuva että suomalaiset ovat surkeita valehtelijoita. Sen suomikuvan kannalta lienee ihan hyvä että ihmiset uskovat meistä noin, mutta mulla taas on käsitys että ruotsalaiset on niitä kilttejä jotka puhuu aina totta, ja suomalaiset valehtelevia ja huijaavia pahiksia (mm, se mun negatiivinen "suomi-suodatin" taitaa tosiaan olla totta..).

Toisaalta itse kyllä uskon että suomalaiset sanoo asiat suoremmin kuin ruotsalaiset, jolloin enemmän kiertelevät ja kaartelevat ruotsalaiset voikin saada kuvan että suomalaiset eivät sitten osaa valehdellakaan kun kaikki lauotaan päin naamaa sellaisina kuin asiat on. Vaikka käytännössä tuo asioiden päin naamaa laukominen taitaakin olla enemmänkin sitä selän takana juoruamista ainakin nykyään, tiedä sitten.. Mutta joka tapauksessa totuuden jostain asiasta saa uskoakseni kuulla helpommin suomalaiselta jotain kautta, kuin ruotsalaiselta.

Loppuun vielä pari kuvaa Dagens Nyheteristä tämän viikon maanantailta:

(Asyl tarkoittaa siis turvapaikkaa)

Joko Suomessa hoidetaan turvapaikka-asiat jotenkin todella mielenkiintoisen surkeasti niin että suomalaisilla todella on aihetta valittaa turvapaikanhakijoista jatkuvalla syötöllä, tai sitten suomalaiset vaan ovat ulkomaalaisvihaisempi, sisäänpäinkääntyneempi ja suppeakatseisempi kansa kuin ruotsalaiset, jotka yleisesti ottaen elävät varsin sulassa sovussa muualta tulleiden kanssa. Toisaalta, tiedän vain millaisia asenteet ovat Suomessa pienellä paikkakunnalla ja Ruotsissa suuremmassa kaupungissa - voivathan asenteet olla Helsingissä samanlaisempia Tukholman kuin Joensuun kanssa, ja vastaavasti yhtä negatiivisia jossain pienellä paikkakunnalla Ruotsissa kuin Suomessakin. Mene ja tiedä.

Pointtini noiden kuvien kanssa on siis kuitenkin se että Suomeen tulee & otetaan Ruotsiin verrattuna minimaaliset määrät turvapaikanhakijoita ja silti suomalaiset valittavat asiasta aivan eri skaalalla, paljon suuremmalla sellaisella, kuin länsinaapurit.

Pakko lopettaa tämä suomalaisvalitus nyt tähän ennen kuin iskee suomalainen suomalaisuusmasennus! Tietysti nää on vain omia mielipiteitäni, joten ei sitten vedellä vihannestoreja neniin siellä! Ja siis tarkoitukseni ei ollut ylistää ruotsalaisia jotenkin ylivertaisina, vaan tuoda ilmi suomalaisten negatiivisuus ja huonot asenteet. Muutkin ulkomaalaiset nimittäin ovat suomalaisia mukavempia, eivät vain ruotsalaiset. Mutta joka tapauksessa allekirjoitan sen että voittaminen on tärkeää, mutta ruotsalaisten voittaminen (ainakin jääkiekossa, vaikka sitä harvemmin valitettavasti tapahtuukin) vielä tärkeämpää ^.~

Postauksen Tukholma-kuvatarjonta on räpsitty 15.11. (kun viimeksi oli aurinkoista siihen aikaan kun en itse istunut koulussa).

kuvaspämmiä: Vasastaden & Norrmalm

Meinasin lätkäistä nämä 29.10. Vasastadenissa & Norrmalmilla otetut kuvat tuohon edelliseen postaukseen mutta totesin että kyllä kaupungin lempparialueeni tarvitsee ihan oman postauksensa! Tuolla jos missään päin Tukholmaa nimittäin iskee ainakin meikäläiselle se tunne että voisin yhtä hyvin olla jossain Keski-Euroopassa, ainoana erottajana Pariisista (siis siitä mitä siitä nyt satuin parisen vuotta sitten muutaman päivän aikana näkemään) tuntuu olevan värikkäät talot ja Berliinistäkin tuo voisi mennä jos kaikki talot eivät olisi niin hyväkuntoisia. Eli kyllä Tukholma on ihan omanlaisensa vaikka ihanasti isompia kaupunkeja muistuttaakin :)

Ja jotta postaus ei olisi ihan 100-prosenttisesti pelkkää omaa tunnelmointilöpinääni ja kasa kuvia niin voisin mainita että tuolta alueelta löytyy paljon vaikka millaisia ravintoloita. Ja vissiin muutakin, mä olen lähinnä keskittynyt tuijottelemaan noita katujen yli viritettyjä lamppuja ja niitä kapeahkoja katuja reunustavia iloisesti erivärisiä taloja. Kuten huomannee..