Tänään oli selvästi joku mukavien mummojen päivä :D Aamulla hymyilin kuin hölmö koko matkan Tekniska högskolanin metropysäkiltä ihan yliopistolle asti, koska mua vastapäätä istunut mummoikäinen naishenkilö hymyili mulle silmiään pyöritellen kun puolisonsa oli niin hidas nousemaan metrosta pois mainitsemallani pysäkillä. Elämän pieniä iloja jotka saa mut edelleen virnuilemaan :)
Koulua meillä oli ruhtinaallinen tunti, ja tunnin ainut tehtävä oli päättää ryhmätyön aihe. Me valittiin jotain niinkin korkealentoista kuin (vapaasti suomennettuna englannista) "genetiivin ja subjektiivin järjestys sekä prefiksisen ja suffiksisen taivutuksen morfologinen levinneisyys." Musta toi sana "morphology" on kyllä jotenkin ylimääränen tossa englanninkielisessä otsikossa mutta noin mä sen suomentaisin... *silmienpyöräytys* Työn maksimipituus on sentään vaan viis sivua, meitä on neljä sitä tekemässä ja esitys on vasta tammikuussa, no panic I guess.. Oli muuten vähän konstikasta kuunnella koko tunti englanniksi kun on tottunut käsittelemään noita lingvistiikka-asioita vaan ruotsiksi! Mutta toinen noista tunneilla olleista "ohjaajista" ei osaa ruotsia juurikaan, joten englanniksi siis. Ja toisen ohjaajan lausuma "r" paljasti hänet aika tehokkaasti saksalaiseksi ;)
Ja mitäpä muutakaan voisi tehdä ensimmäisenä päivänä jona on mennyt kouluun sairasloman jälkeen, kuin tehdä pienen turistikäppäilykierroksen kun koulusta pääsin! Oli nimittäin taas sen verran hieno ilma että aamulla kaappasin kameran laukkuun mukaan ja pari tuntia tallustelin sitten pitkin Skeppsholmenia ja räpsin kuvia pienessä merituulessa. Islannissa vietetystä kesästä oli muuten ainakin se hyöty että enää en ihan pienistä tuulista ajattele että "vitsit kun tuulee :((( "! Ja kun oli kaulahuivi kaulassa ja aurinko paistoi niin ei hätiä, tuli melkeinpä kuuma vaikka aamulla mittari näytti kotona vaan neljää plusastetta!
Tajusin myös ekaa kertaa ikinä miten kaunis kaupunki Tukholma on! Jostain syystä olen tykännyt siitä aina, mutta jotenkin olen aina ajatellut sitä ihan perus turistikaupunkina enkä sinällään sen kummempana. Mutta nyt tajusin että hienoa siinä on tuo upea meri, ihanan vehreät saaret, kauniit vanhat talot joita riittää Gamla Stanin ulkopuolellakin, satamassa seisovat purjeveneet, upea siluetti (kun vastavaloon paistava aurinko häikäisee), alkuperäiskansalaisten kieli jota voisin kuunnella ties miten pitkään, yleisesti ottaen hyvin siistit metrot & asemat... On tää vaan kiva paikka ja ihan niiden kaikkien vuosien haaveilun arvoinen :) Ainakin tällä hetkellä, sisälläni asuu pieni pessimisti kaiken varalta vaikka yleensä yritänkin löytää kaikesta jotain positiivista.
Palatessani takaisin keskustaan T-Bana -asemaa metsästämään bongasin Desigualin tyypin valkoisissa haalareissa kaupan edessä jakelemassa ilmaisia kasseja. Koska kassit oli ihanan väriläiskäistä vaihtelua moniin muihin ei-kertakäyttöisiin kauppakasseihin, päätin ilahduttaa lannistuneen näköisen ilmaismainosten ojentelijan päivää ja mennä ihan suosiolla pyytämään moista, kun useimmat ohikulkijat yrittivät välttää itsensä moisen kassin omistamisen karmealta kohtalolta. Ja ihan varmana ne samat tyypit sitten kanniskelevat monta kertaa viikossa niitä kauppojen rumia, kerrasta rikki rupsahtelevia, käsivarret kipeinä roikotettavia muovikasseja jotka joutavat heti roskiin - pari ajatusta luonnolle kiitooos, eikä tuollaiset värikkäät laukut pahitteeksi ole kellekään! Ilmaiset varsinkaan.
Istuessani taas metrossa kohti kotia vastapäätäni sattui istumaan päivän toinen hyväntuulinen mummohenkilö, jolla kaiken lisäksi sattui olemaan samanlainen ilmaiskassi kuin meikäläisellä. En taaskaan saanut hymyäni peitettyä (olemattomista yrityksistäni huolimatta), ja hymyyni vastattuaan kyseinen henkilö kysyi toisen laukkuni (turistikassi Islannista sanoen "ég tala ekki íslensku", pakko-ostos kun ei Islannissa sattunut mitään koulukelpoista laukkua olemaan mukana) takia osaanko islantia. "Tyvärr inte", niinpä niin. Mutta henkilö oli kyllä kovin kiinnostunut kun kuuli että olin Islannissa kesätöissä ja vähän rupateltiinkin siihen asti kunnes hän poistui kyydistä. Ja minä tietysti jatkoin sekopäisen virnuilun päivääni :)
PS. En ihmettelisi vaikka ruotsalaiset pitäisivät suomalaisia vähän outoina, tällainen uutinen oli Dagens Nyheterissä tänään:
Koulua meillä oli ruhtinaallinen tunti, ja tunnin ainut tehtävä oli päättää ryhmätyön aihe. Me valittiin jotain niinkin korkealentoista kuin (vapaasti suomennettuna englannista) "genetiivin ja subjektiivin järjestys sekä prefiksisen ja suffiksisen taivutuksen morfologinen levinneisyys." Musta toi sana "morphology" on kyllä jotenkin ylimääränen tossa englanninkielisessä otsikossa mutta noin mä sen suomentaisin... *silmienpyöräytys* Työn maksimipituus on sentään vaan viis sivua, meitä on neljä sitä tekemässä ja esitys on vasta tammikuussa, no panic I guess.. Oli muuten vähän konstikasta kuunnella koko tunti englanniksi kun on tottunut käsittelemään noita lingvistiikka-asioita vaan ruotsiksi! Mutta toinen noista tunneilla olleista "ohjaajista" ei osaa ruotsia juurikaan, joten englanniksi siis. Ja toisen ohjaajan lausuma "r" paljasti hänet aika tehokkaasti saksalaiseksi ;)
Ja mitäpä muutakaan voisi tehdä ensimmäisenä päivänä jona on mennyt kouluun sairasloman jälkeen, kuin tehdä pienen turistikäppäilykierroksen kun koulusta pääsin! Oli nimittäin taas sen verran hieno ilma että aamulla kaappasin kameran laukkuun mukaan ja pari tuntia tallustelin sitten pitkin Skeppsholmenia ja räpsin kuvia pienessä merituulessa. Islannissa vietetystä kesästä oli muuten ainakin se hyöty että enää en ihan pienistä tuulista ajattele että "vitsit kun tuulee :((( "! Ja kun oli kaulahuivi kaulassa ja aurinko paistoi niin ei hätiä, tuli melkeinpä kuuma vaikka aamulla mittari näytti kotona vaan neljää plusastetta!
Tajusin myös ekaa kertaa ikinä miten kaunis kaupunki Tukholma on! Jostain syystä olen tykännyt siitä aina, mutta jotenkin olen aina ajatellut sitä ihan perus turistikaupunkina enkä sinällään sen kummempana. Mutta nyt tajusin että hienoa siinä on tuo upea meri, ihanan vehreät saaret, kauniit vanhat talot joita riittää Gamla Stanin ulkopuolellakin, satamassa seisovat purjeveneet, upea siluetti (kun vastavaloon paistava aurinko häikäisee), alkuperäiskansalaisten kieli jota voisin kuunnella ties miten pitkään, yleisesti ottaen hyvin siistit metrot & asemat... On tää vaan kiva paikka ja ihan niiden kaikkien vuosien haaveilun arvoinen :) Ainakin tällä hetkellä, sisälläni asuu pieni pessimisti kaiken varalta vaikka yleensä yritänkin löytää kaikesta jotain positiivista.
Palatessani takaisin keskustaan T-Bana -asemaa metsästämään bongasin Desigualin tyypin valkoisissa haalareissa kaupan edessä jakelemassa ilmaisia kasseja. Koska kassit oli ihanan väriläiskäistä vaihtelua moniin muihin ei-kertakäyttöisiin kauppakasseihin, päätin ilahduttaa lannistuneen näköisen ilmaismainosten ojentelijan päivää ja mennä ihan suosiolla pyytämään moista, kun useimmat ohikulkijat yrittivät välttää itsensä moisen kassin omistamisen karmealta kohtalolta. Ja ihan varmana ne samat tyypit sitten kanniskelevat monta kertaa viikossa niitä kauppojen rumia, kerrasta rikki rupsahtelevia, käsivarret kipeinä roikotettavia muovikasseja jotka joutavat heti roskiin - pari ajatusta luonnolle kiitooos, eikä tuollaiset värikkäät laukut pahitteeksi ole kellekään! Ilmaiset varsinkaan.
Istuessani taas metrossa kohti kotia vastapäätäni sattui istumaan päivän toinen hyväntuulinen mummohenkilö, jolla kaiken lisäksi sattui olemaan samanlainen ilmaiskassi kuin meikäläisellä. En taaskaan saanut hymyäni peitettyä (olemattomista yrityksistäni huolimatta), ja hymyyni vastattuaan kyseinen henkilö kysyi toisen laukkuni (turistikassi Islannista sanoen "ég tala ekki íslensku", pakko-ostos kun ei Islannissa sattunut mitään koulukelpoista laukkua olemaan mukana) takia osaanko islantia. "Tyvärr inte", niinpä niin. Mutta henkilö oli kyllä kovin kiinnostunut kun kuuli että olin Islannissa kesätöissä ja vähän rupateltiinkin siihen asti kunnes hän poistui kyydistä. Ja minä tietysti jatkoin sekopäisen virnuilun päivääni :)
PS. En ihmettelisi vaikka ruotsalaiset pitäisivät suomalaisia vähän outoina, tällainen uutinen oli Dagens Nyheterissä tänään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti