suomalaiset vs. ruotsalaiset

Ulkona on ollut harmaata ja sateista ja tuulista ja ihan tylsän mälsää enkä ole tehnyt viimeaikoina juuri muuta kuin pieniä havaintoja. Tästä piti tulla ihan vain yleisiä havaintoja sisältävä postaus, mutta totesin että tuo suomalaiset-ruotsalaiset -asetelma vei sen verran tilaa että jätetään ne muut jutut sitten toiseen kertaan..

Aloitetaan nyt siitä että eräänä päivänä kun olin Felician, Johanin ja Jonatanin kanssa tekemässä ryhmätyötämme (joka ei kyllä pahemmin silläkään kertaa edistynyt mutta saipa kunnon vatsalihastreenin ainakin kuin vähän nauratti) sain tietää että tämä video on suurta hupia ulkomaalaisten keskuudessa. Tuon siis alunperin oli netistä löytänyt Felician venäläinen poikaystävä, mutta kyllähän nuo ruotsalaisetkin sen tuntuivat tietävän. Suomikuvan kohennusta kerrakseen ;) Toisaalta nuo kaikki ottivat tuon oikeasti ihan pelkkänä vitsinä eivätkä vissiin ole tajunneet miten yleinen kys. sana ja tuollainen puhetyyli oikeasti Suomessa on.

Ja siis suomikuvasta ja kys. sanan käytöstä puheen ollen... Taas vaihteeksi jonakin päivänä olin kaupassa yhtä aikaa suomalaisen perheen kanssa, ja ihan vain heidän läsnäolonsa nostatti verenpainettani ihan mukavasti. Ihan liian usein ne nimittäin ovat juuri, yllätys yllätys, suomalaisia perheitä, joissa isä kiroilee ja valittaa kun kaikki on niin prkleen kallista ja huonosti, äiti yrittää hyssytellä miestään olemaan nyt vähän hiljempaa ja kuitenkin karjuu itse lapsille että pysyisivät nyt paikallaan ja eivät nyt tekisi sitä ja tätä ja tuota, ja lapset juoksentelevat ympäriinsä ja kiljuvat ja nurisevat kun on nälkä ja tylsää ja veli kiusaa.

Onko ruotsalaiset perheet vaan tasapainoisempia tai jotain, vai ihan vain enemmän ympäristönsä huomioon ottavia? Jos nyt otetaan tähän hienoon tieteelliseen vertailuun mukaan myös Lähi-Idästä tai ulkonäöon ja kielen perusteella jostain sieltä päin tulevat perheet, niin niissä isännät eivät huutele tyytymättömyyttään ainakaan niin suureen ääneen kuin suomalaiset, jos huutelevat ollenkaan, ja äitien tehtävänä on vain hyssytellä lapsiaan, jotka tosin ovat välillä jopa suomalaislapsia pahempia.

Joka tapauksessa ärsyttää kuunnella kun joku suomalaisperhe on kaupungilla. Ihan ihka-aidot suomalaisturistit sentään on välillä jopa hauskoja, kuten eilen kun kävelin Stureplanin joulumarkkinarakennuskyhäelmän läpi: "Hei Tuomo, toi sano mulle jotain!" Anteeksi kovasti, mutta en voinut olla nauramatta sisäisesti! Toisaalta ne H&M:ssä suureen ääneen kikattavat suomalaisteinitkin on hyvin ärsyttäviä, eivätkä ilmeisesti edes tajua että eivät ne vaatteet nyt niiiin paljoa halvelmpia täällä ole kuin Suomessa, jos edes ovat nykyään yhtään halvempia.

Jatketaas vielä suomalaisista ja meidän negatiivisuudesta, kun nyt vauhtiin pääsin ;) Kävin silloin Filmfestivalin aikaan katsomassa myös erään ruotsalaisen komedian (tajuamatta etukäteen että se on ruotsalainen, köh), ja totesin että suomalaisilta ei luonnistu yhtä hyvien komedialeffojen tekeminen. Jos niissä sattuu välillä jotain hauskaakin olemaan, niin sitten niissä on tuplasti sen verran kaikkea ei-hauskaa, niin että loppufiilis ei ainakaan positiivisen ja hauskan puolella pompi. Mutta tuossa ruotsalaisessa leffassa, En gång i Phuket nimeltään, sai nauraa ihan kunnolla suurimman osan ajasta ja ainut hauskuuden vastakohtaa kohti vetäytyvä kohta oli yksi minimaalinen nyrkkitappelu.

Tietysti ruotsalaisetkin osaa tehdä samantyylisiä angstileffoja kuin suomalaisetkin, mutta mun mielestäni ruotsalaiset osaa tehdä ne kauniisti. Suomalaisista sellaisista tulee yleensä vain paha mieli ja kaikennielevä suru, kun taas ruotsalaisista versioista muistaa lähinnä ne kauniit kohtaukset. Tai sitten mulla on vaan päässä joku suodatin joka suodattaa kaiken suomalaisen johonkin aivojen negatiivisuuslokeroon :D

Mutta toisaalta juuri eräänä päivänä mietin että olen kyllä huono "ruotsalainen" & erityisesti tukholmalainen. Olen käynyt täälläoloaikanani H&M:ssä tasan kaksi kertaa, Ikeassa en kertaakaan (!), en ole syönyt yhtään Maraboun suklaata ja karkeissakin suosin Fazeria, olen turvautunut "epämakeutettuun" ruisleipään siitä lähtien kun kerran tietämättömyyttäni ostin sitä "ruotsalaista" eli makeaa ruisleipää... En omista Conversen tennareita, cousteau-pipoa, pillifarkkuja käärityillä lahkeilla, Fjällravenin vihreää parkaa tai Kånken -reppua. Ei sillä ettenkö kaikkia noita muita paitsi pipoa kelpuuttaisi vaatekaappini, mutta en siis ulkoisesti sulaudu katukuvaihmismössöön. Jodhpur-kengät sentään löytyy kotoa kaapista - turvakärjellisinä ja kyproslaiselta aasinkakalta tuoksuen tosin.

Felicia muuten kysyi juuri tällä viikolla että ovatko suomalaiset hyviä valehtelemaan, hänellä kun on mielikuva että suomalaiset ovat surkeita valehtelijoita. Sen suomikuvan kannalta lienee ihan hyvä että ihmiset uskovat meistä noin, mutta mulla taas on käsitys että ruotsalaiset on niitä kilttejä jotka puhuu aina totta, ja suomalaiset valehtelevia ja huijaavia pahiksia (mm, se mun negatiivinen "suomi-suodatin" taitaa tosiaan olla totta..).

Toisaalta itse kyllä uskon että suomalaiset sanoo asiat suoremmin kuin ruotsalaiset, jolloin enemmän kiertelevät ja kaartelevat ruotsalaiset voikin saada kuvan että suomalaiset eivät sitten osaa valehdellakaan kun kaikki lauotaan päin naamaa sellaisina kuin asiat on. Vaikka käytännössä tuo asioiden päin naamaa laukominen taitaakin olla enemmänkin sitä selän takana juoruamista ainakin nykyään, tiedä sitten.. Mutta joka tapauksessa totuuden jostain asiasta saa uskoakseni kuulla helpommin suomalaiselta jotain kautta, kuin ruotsalaiselta.

Loppuun vielä pari kuvaa Dagens Nyheteristä tämän viikon maanantailta:

(Asyl tarkoittaa siis turvapaikkaa)

Joko Suomessa hoidetaan turvapaikka-asiat jotenkin todella mielenkiintoisen surkeasti niin että suomalaisilla todella on aihetta valittaa turvapaikanhakijoista jatkuvalla syötöllä, tai sitten suomalaiset vaan ovat ulkomaalaisvihaisempi, sisäänpäinkääntyneempi ja suppeakatseisempi kansa kuin ruotsalaiset, jotka yleisesti ottaen elävät varsin sulassa sovussa muualta tulleiden kanssa. Toisaalta, tiedän vain millaisia asenteet ovat Suomessa pienellä paikkakunnalla ja Ruotsissa suuremmassa kaupungissa - voivathan asenteet olla Helsingissä samanlaisempia Tukholman kuin Joensuun kanssa, ja vastaavasti yhtä negatiivisia jossain pienellä paikkakunnalla Ruotsissa kuin Suomessakin. Mene ja tiedä.

Pointtini noiden kuvien kanssa on siis kuitenkin se että Suomeen tulee & otetaan Ruotsiin verrattuna minimaaliset määrät turvapaikanhakijoita ja silti suomalaiset valittavat asiasta aivan eri skaalalla, paljon suuremmalla sellaisella, kuin länsinaapurit.

Pakko lopettaa tämä suomalaisvalitus nyt tähän ennen kuin iskee suomalainen suomalaisuusmasennus! Tietysti nää on vain omia mielipiteitäni, joten ei sitten vedellä vihannestoreja neniin siellä! Ja siis tarkoitukseni ei ollut ylistää ruotsalaisia jotenkin ylivertaisina, vaan tuoda ilmi suomalaisten negatiivisuus ja huonot asenteet. Muutkin ulkomaalaiset nimittäin ovat suomalaisia mukavempia, eivät vain ruotsalaiset. Mutta joka tapauksessa allekirjoitan sen että voittaminen on tärkeää, mutta ruotsalaisten voittaminen (ainakin jääkiekossa, vaikka sitä harvemmin valitettavasti tapahtuukin) vielä tärkeämpää ^.~

Postauksen Tukholma-kuvatarjonta on räpsitty 15.11. (kun viimeksi oli aurinkoista siihen aikaan kun en itse istunut koulussa).