Maanantainen maanantaimainen maanantai

Viikonpäivästä ei vissiin jäänyt epäselvyyttä, eikä ehkä siitäkään miten se sujui?
Heräsin kyllä hyvissä ajoin. Peruin päätökseni marssia pankkiin ennen tentin palautusta ja katsoin Serranon perhettä dvd:ltä. Ja haaveilin Espanjan kesäisestä lämmöstä.. Sitten yhtäkkiä tulikin hitusen hoppu, muistin kymmentä yli yksi että T-banahan menee 20 yli ja että yleensä lähden kotoa noin kymmentä yli. Njoo, pikaisesti lähtökuntoon, ovesta ulos ja reipasta kipitystä metrolle. Metron rullaportaiden yläpäähän saapuessani kuulin kauniit sulosoinnut jotka ilmoittivat että metron ovet sulkeutuvat.

Istuin asemalla kahdeksan minuuttia, ja kun viimein istuin metrossa niin kolme kertaa sain kuunnella taas tuota kaunista sulosointua kun jotkut painelivat ovien aukaisunappeja tultuaan viimetippaan asemalle. Vihdoin kun päästiin lähtemään niin Slussenissa vaihto sentään onnistui hyvin, jouduin vain minuutin odottamaan oikeaa metroa. Päivän positiivinen yllätys!

Koululla olin tietysti myöhässä, onneksi en sentään mitenkään ratkaisevasti, huh. Saatuani sen, krhm, fonetiikan tentin takaisin nenäni eteen kurkkasin ensimmäisen sisäsivun ja hylättyhän sieltä tuli. Ylläri. Njoo, istuskelinpa siinä sitten ja kirjoittelin ylös opettajien selittämiä oikeita vastauksia.

Vähän ennen kolmea kun päästiin pois niin päätin että nyt marssin sinne pankkiin vihdoin hankkimaan tilin ja maksukortin. Tsekkailin jo aamulla mistä Handelsbankeja löytyy ja jäin Skanstullissa pois. Pankkihan on Götgatanin varrella ihan Skanstullin lähellä, mutta tänä muutenkin niin hienosti menneenä maanantaina puikahdin metrolta ulos jostain ihan ihme uloskäynnistä, bongasin Åhlensin ja kuvittelin tietäväni missä olen. Hetken käveltyäni tajusin että eihän se katu ollutkaan Götgatan. Eikä mulla ollut haisuakaan olinpaikastani.

Pyörin siinä sitten parikin korttelia vissiin ympäri tai jotain, mutta lopulta kuitenkin päädyin oikealle kadulle sentään. Ja löysin sen pankinkin. Hyvin lyhyen jonotuksen jälkeen ilmoitin tiskillä että haluaisin avata tilin siellä. "Har du en svensk legitimation?" Öö, ei oo ruotsalaista henkilöllisyystodistusta, on vaan ruotsalainen personnummer ja suomalaiset henkkarit. Ai ei riitä, kiva kiitos hei...

Nyt pitää siis tuhlata se 400 kruunua ja hommata ruotsalainen kaveri tuolle suomalaiselle henkilökortilleni. Noh, onneksi sekin näemmä osaa ruotsia, eiköhän ne tule juttuun ihan hyvin. Siis sitten kun kunhan olen käynyt Skatteverkillä täyttämässä taas jonkun hakemuksen ja plahplahplää. Kotimatkalla T-banassa istuessani tajusin vieläpä että jäi sitten palauttamatta se yksi koulun kirjaston kirja jota raahailin mukana koko päivän. Tulipahan käveltyä melkoisella ärsytyksen aiheuttamalla ripeydellä loppuosa kotimatkasta.

Ja sekin tietysti vielä että sain viikonloppuna viestin siltä melkein-tulevan "vuokraheppani" omistajalta joka ilmoitti että kyseinen hevonen lopetetaan tällä viikolla, siitä kun ei kuulemma enää kunnon hevosta kipeän jalan takia saada. Että ei sitten heppailua tälle maanantaille kuten alunperin oli tarkoitus, eikä sitten vähään aikaan muutenkaan kun ei satu löytymään yhtä tai kahta sataa euroa ylimääräistä kuussa siihen että kerran tai parhaillaan kaksi kertaa viikossa saisi körötellä omaan tahtiin kentällä.

Mutta koska ei koskaan pidä vajota synkkyyteen ja ärsytykseen vaikka kenties vähän suututtaisikin niin etsitään nyt niitä posiitivisia puolia asioista:
~ sain ainakin kunnon muistutuksen siitä monelta kotoa pitää koulupäivinä lähteä, oli nääs päässyt loman aikana unohtumaan
~ nyt voin skarpata kokeeseen kunnolla (hahaha) ja saada vaikka kenties C:n tai edes D:n - jos olisin saanut E:n eli huonoimman hyväksytyn niin en olisi saanut mahdollisuutta edes yrittää sen korottamista
~ tuleepahan nyt sitten hankittua se ruotsalainen henkilökortti, saattaahan sitä muutenkin tulevaisuudessa johonkin tarvita
~ kirjaston kirjan palautuspäivä ei ollut vielä tänään, joten no worries sen suhteen
~ en sentään ehtinyt pahemmin kiintyä tuohon hevoseen ennen sen lopettamista, toisin kuin silloin muutama vuosi sitten olin kiintynyt silloiseen vuokrikseeni joka lopetettiin.

Se tästä päivästä (jes, kohtahan tää jo loppuukin!), kuvat jotain vanhoja ennen lomaa otettuja surkeita räpsyjä.











PS. Onko parempi jos kuvat on tuolla tekstin väliin ripoteltuina vaan yhtenä rysäyksenä tekstin lopussa? Please tell me!

Terveisiä kieli-intoilijalta Pohjois-Karjalasta

Mistä huomaa olevansa kotikotona Pohjois-Karjalassa Tukholman sijasta? Ainakin siitä että pankissa asioivista suurin osa on pukeutunut tuulipukuihin tai jopa metsästysasuihin, ja lisäksi siitä käsinkosketeltavan kärsimättömyyden määrästä kun kaikki haluavat saada asiansa hoidetuksi ennen sulkemisaikaa.. Se siitä, ihan muusta tulin kirjoittelemaan, nimittäin:

Näin tulevana kielitieteilijänä (...) silmilleni on pompannut eräs juttu mediasta. Helsingin sanomat uutisoi Kielitoimiston sanakirjaan uusina tulevista sanoista, joiden joukkoon ei kuitenkaan hyväksytty esimerkiksi sanoja soinismi ja arabikevät, koska "Soinismi on yhden henkilön nimeen perustuvia muodoste, eikä Kielitoimiston sanakirjaan yleensä oteta sellaisia, ainakaan ennen kuin ne ovat olleet kielessä hyvin kauan. -- ja arabikevätkin liittyy yhteen tiettyyn tapahtumaketjuun." Sanakirjan päätoimittaja, Eija-Riitta Grönros, sanoo lisäksi että "Kestää myös aikansa, kun seurataan, jääkö sana kieleen vai onko kyseessä tilapäinen ilmiö".

Dagens Nyheterissä taas uutisoitiin ruotsalaisen nyordlistan julkaisusta. En tiedä päätyvätkö tuon listan sanat jossain vaiheessa sanakirjaan vai mitä niille tehdään, mutta ainakin sanojen merkitykset selitetään tuolla julkisella listalla. Sinne päätyneitä uusia sanoja ovat esimerkiksi Juholtare, terja ja arabisk vår. Sekä Juholtare että terja perustuvat yksittäisten henkilöiden nimiin (Juholtare poliitikko Håkan Juholtin nimestä, tarkoittaa hätiköityä lausuntoa joka on peruttava pian; terja valokuvaaja Terje Hellesøn nimestä, tarkoittaa kuvan manipulointia "epärehellisessä" tarkoituksessa) ja arabisk vår on arabikevät, joka ei siis Suomessa päässyt sanakirjaan. Språkrådetin nyordsredaktör (öö, kielineuvoston uusiosanatoimittaja? :D) toteaa artikkelissa että "Vi vill samla upp så många nya ord som möjligt medan de är nya och färska" (eli halutaan koota mahdollisimman monia sanoja kun ne vielä ovat uusia ja tuoreita, vrt. mitä Suomen sanakirjaan otettaven sanojen kokoamisesta sanottiin).

Miksei Suomessakin julkaista tuollaista uusiosanalistaa, vaikka sitten sellaisistakin sanoista joita vain on harkittu sanakirjaan?

Ja miksei Suomessa (edelleen) käytetä televisio-sanan sijasta sanaa näköradio?! Se sopisi paljon loogisemmin suomen sananmuodostustekniikkaan kuin joku kreikka-latina-lainaussotku. Pakko muuten hehkuttaa että rakastan sitä miten suomessa ainakin "vanhoina hyvinä aikoina" haluttiin ennemmin muodostaa täysin suomenkielisiä sanoja sen sijaan että vain repäistään joku höpölöpösana jostain muusta kielestä. Esimerkiksi maailma on yksi lemppareistani: maa + ilma = maailma. Olisipa se muissakin kielissä yhtä loogista..

Hitusen tähän liittyen luin toisenkin Dagens Nyheterin artikkelin, aiheena ruotsinkielen tulevaisuudennäkymät. Siellä Språkrådetin kielituntija Susanna Karlsson sanoo että kieleen on kenties kotiutumassa uusi persoonapronomini hen, joka on siis sukupuolineutraali "hän". Karlsson sanoo että sana on vain keksitty, sitä ei siis aiemmin ole ruotsista löytynyt, ja että sille kyllä on tarvetta esimerkiksi kun kirjoittaa jostakusta jonka sukupuolta ei tiedä. Koulussa olen kuullut että kyseinen pronomini luultavasti on muokattu versio suomen hän-pronominista, nyt voidaan olla ylpeitä! Vaikka Suomestakin kyllä löytyy niitä joiden mielestä meidänkin kielessämme pitäisi olla erikseen persoonapronominit miehelle ja naiselle, ja jostain kumman syystä vieläpä niin että miehiä tarkoittava sana voisi, yllätys yllätys, olla hän, kun taas naisille pitäisi keksiä uusi pronomini. Joopa joo.

Tuon DN:n toisen artikkelin lopussa myös todetaan että ruotsiin otetaan turhankin helposti ilmaisuja erityisesti englannista - jopa sellaisia ilmaisuja joille löytyy jo ennestään ruotsinkielinen sana. Toivottavasti näin ei käy suomenkin kohdalla!

Laiska kirjoittaja, huonomuistinen valokuvaaja

Kuka kehittelis laitteen jolla sais ajatukset siirrettyä suoraan luettavassa muodossa tietokoneelle? Olis meinaan tämäkin blogi paljon aktiivisempi ja ehkä jopa jännempi jos muistaisi ja jaksaisi kaikki päähän ilmestyneet suuret ajatukset tänne laittaa. Mutta koska moista kapinetta ei vielä ainakaan löydy, niin saatte nyt lukea muutaman hyvin sekalaisen minijutun ja katsella pääasiassa tänään räpsittyjä kuvia Tukholman jouluvaloista. Joo, täällä sataa vettä / vesiräntää. Ja joo, unohdin linssinputsauspyyhkeen kotio.





Kaatosade + lauantai ennen joulua + Drottninggatan = sateenvarjoilla puhkotut silmät. No ainakin melkein, huhhei.





Opettajilta tuli hassu viesti pari päivää ennen tenttiä:

"Vi har funderat och funderat och kommit fram till ytterligare ett tillåtet hjälpmedel på tentan på fredag. Ni får alltså ha med er miniräknare och dessutom en linjal!
Lycka till!"

Hehe, kiitos kovasti että annatte aikaisemmin luvalliseksi ilmoitetun laskimen lisäksi ottaa tenttiin mukaan myös viivottimen! :) Ja siitä tentistähän ei sitten puhuta tän enempää, krhm.




Kävin viime sunnuntaina katsomassa yhtä heppaa jota alan käymään hoitamassa parisen kertaa viikossa. Ja tuli juoksutettua hevosta ensimmäisen kerran elämäni aikana, jippei! Maanantaina kävin "harjoittelemassa" ilman että hepan omistaja oli paikalla, ja olipas kivaa ja terapeuttista piiiitkästä aikaa saada hoitaa kavio-otusta ihan omassa rauhassa! Ao. kuvissa siis kyseinen heppanen (tuo tumma, tai siis itseasiassa sininen piste tuossa keskellä) ja pieni pätkä tallikäytävää, ja kyllä - se olin minä joka hipsi tuon lätäkön läpi hevosen luo, porkkanalla houkuttelu ei auttanut. Mutta kengät osoittautuivat kyllä varsin hyvin vedeltä suojaaviksi, mitä nyt nilkasta vähän pääsi vettä lurpsahtamaan sisään, eh..

Jos joku on tässä kuussa Tukholmaan suuntaamassa niin Armémuseumiin on vapaa pääsy koko kuukauden, kävin tänään ja olihan tuo ihan mielenkiintoinen :) Tosin lähes kaikki tekstit on sitten vain på svenska! Ja sitä tekstiä riittää.. Ja vahanukkeja tms. kans. Mut opinpa ainakin että Ruotsilla on ollut oma ydinaseohjelma 50-luvulla.

Itsetunnon kohotusta ennen tulevaa tenttiä

Ha, jos tää ei nosta itsetuntoani ruotsin kielen osaamisen suhteen niin ei mikään! (sen sijaan alan olla huolissani suomen osaamisestani.. Ruotsinkieli kuulostaa paljon luontevammalta kuin ruotsin kieli mutta tuleehan se kai sentään erikseen? Mietin myös jossain vaiheessa taas jonkun sanan taivutusta ihan urakalla, harmikseni ei muistu just nyt kyseinen sana mieleen..)

Edellisen tentin (aiheena kielioppi) uusinnassa ihmiset on saaneet tällaisia arvosanoja:

Poäng Betyg
19 Fx
16.5 Fx
20 Fx
23 E
23 E
23.5 E
22 E
7.5 F
32.5 B
29.5 C
23.5 E
19 Fx
32 B
23 E

Ja siis pisterajat oli
Betyg Poäng
Max 36
A 33
B 30
C 27
D 24
E 21
Fx 15
F <15

F ja Fx on molemmat käsittääkseni hylättyjä ja mie sain sentään silloin varsinaisena tenttipäivänä D:n ^___^ Katotaan sitten miten hurjasti pääsen leveilemään perjantaina olevan fonetiikan tentin jälkeen, ehh.. No mutta vaikka tentti ei menisikään hyvin niin ihanat opettajamme Calle ja Marie sentään järjestää glögitarjoilun sen jälkeen :D

Itsenäisyyspäivästä vähän jälkikäteen

Meikäläisen itsenäisyyspäivään ei pahemmin mitään suomalaista liittynyt. Illalla käväisin sentään Iltalehden sivulta (onks tää nyt sitä kiellettyä piilomainontaa blogissa?) katsastamassa parit mielenkiintoisimmat otsikot ja kuvat, mutta siihenpä se sitten jäi. Anteeksi isänmaalaise(ma?)ttomuuteni ja se etten osaa taivuttaa sanoja oikein.


Mutta siis tiistaista.. Koulussa istuin yhdestä kolmeen opiskelemassa juttua nimeltä "distinktiva särdrag" ja typologiaa. Käväistyäni kotona syömässä lähdin neljäksi kaupungille, jossa tapasin latvialaisen, Tukholmassa kandiaan loppuun tekevän Lauman (tai siis tehneen, hän lähti tänään takaisin Latviaan).

Luulisi että olisin varovainen latvialaisten suhteen, olihan alla olevassa kuvassa esiintyvä huoneeni heinäkuinen joulukoristelu Islannissa kanssani työskennelleen latvialaisen Haritan tekosia sillä välin kun itse olin pitkässä iltavuorossa, krhm.. Mutta ei, tapasin Lauman ekan kerran joskus viikkoja sitten kun käytiin koululla katsomassa Så som i himmelen -leffa (jonka näin ekan kerran lukion harvinaisen tuskaisella koulukohtaisella ruotsinkurssilla), viime viikolla käytiin katsomassa niin ikään koululla Flickan som lekte med elden -leffa ja itsenäisyyspäivänämme oli vuorossa Luftslottet som sprängdes.

Islannista heinäkuulta siis ^^

Mutta, sen sijaan että olisimme käyneet ennen leffaa teellä tai Gamla Stanin Stortorgetin joulumarkkinoilla kuten aiemmilla kerroilla, menimmekin luistelemaan! Idea oli Lauman ja suhtauduin siihen tietyllä varauksella, mutta sehän oli aivan huippukivaa! Kungsträdgårdenista löytyy siis luistinrata, ei mikään hirmuisen iso tai loistavalla jäällä varustettu mutta jonkinlainen kuitenkin, ja luistimet saa vuokrattua 50 kruunun hintaan - tai 20 kruunulla jos on alle 20-vuotias (tai näyttää sellaiselta). Jos on omat luistimet mukana niin luistelemaan saa mennä ilmaiseksi! Ja ratahan on auki netin mukaan johonkin maaliskuulle asti.

En ole muistaakseni koskaan tykännyt koulussa luistelemisesta mitenkään kauheasti, yhtenä syynä kenties se että en ole mikään suoranainen luistelijalahjakkuus, eikä minusta sellaista olisi voinut tullakaan kun pelkäsin aikoinani kaatumista ja samalla itseni nolaamista sen verran. Mutta tuolla turistien keskellä tunsin itseni jopa niin hyväksi että uskaltauduin kokeilemaan sirklaustakin hitusen, tosin heikohkolla lopputuloksella mutta fiiliksellä että jos vähän enemmän harjoittelisin niin eiköhän se alkaisi sujua.. Oli siellä tietysti joitain ihan tosi tosi hyviäkin luistelijoia, mutta kun suurin osa oli kuitenkin ei-selvästikään-niin-kokeneita, niin ei tarvinnut mokaamista pelätä :)

Ja vaikka kesällä opin että Latviassa opetetaan koulussa aika samoja asioita kuin Suomessakin, niin luisteluapa ei ainakaan Riikassa opeteta kouluissa! Lauma ihmetteli että missä olen oppinut luistelemaan niin hyvin, kröhkröh, ja oli entistä enemmän ihmeissään kun kuuli että Suomessa melkeinpä ainoat liikuntalajit joita kouluissa talvella harjoitetaan lämpötilan ollessa vähemmän (vai enemmän, miten tää logiikka nyt menee?) kuin 20 pakkasastetta, ovat hiihto ja luistelu. Tosin itseasiassa kun nyt miettii niin onkohan Suomessakaan isoissa kaupungeissa nää ulkolajit niin yleisiä kuin korves maaseudulla? Tuskinpa ainakaan monella helsinkiläiskoululla on omaa jää"kaukaloa" pihassa kuten eräälläkin kuudenkymmenen oppilaan ala-asteella Itä-Suomessa ^___^


Sellainen hauska itsenäisyyspäivä oli siis mulla tänä vuonna, Millennium-leffoista tosin kaksi ensimmäistä ovat mielestäni parempia kuin tuo viimeinen! Ja kyllä, tykkään noista enemmän kuin suomalaisista filmeistä. Vaikka ovatkin, eh, väkivaltaisia, on nuo kuitenkin hienosti tehty.

Noissa kahdessa kuvassa maanantai-iltana (5.12.) satanutta, keskiviikkoaamuna pois sulanutta ensilunta.

Radiossa #6

Radiossa #5

PS. Heräsin ukkosen jyrinään seitsemältä aamulla!! Ja samalla satoi lunta, nyt tosin taas vettä. Varsinainen joulukuu..